Etelän suorittajat ZEN maisemissa

Muutamalla automatkalla on vastaan tullut sellaiset kukkapellot, että on pitänyt huutaa miehelleni, että "pysähdy". Onneksi molemmilla kerroilla ajelimme jotain pikkutietä, jossa pysähtyä voi vaikka keskelle tietä. On voinut olla aika varma, että kukaan ei tule edestä eikä takaa vaikka pari kuvaa ottaisitkin.

Tällaiset näkymät ovat olleet pitkään kuvauslistallani. Ei sillä etteikö näitä peltomaisemia löytyisi etelästäkin. Useimmiten pääkaupunkiseudulla näihin törmäsi vain isojen maanteiden tai moottoriteiden varsilla joihin ei voinut jäädä maisemia kuvailemaan. Toki elämä etelässä oli paljon hektisempääkin, ettei siinä edes tullut mieleen pysähtyä kuvailemaan jotain peltoa matkan varrella - varsinkaan moottoritien varteen. En tiedä onko se tuo aurinko ja valoisuus joka saa tunteen, että päivät on todella pitkiä ja yhden päivän aikana kerkeää tehdä paljon eri asioita. Tokihan se, että on kotona saa ajan kulumaan hitaammin, mutta mieheni on kokenut tämän samalla tavalla vaikka käy töissä. Ehkä olemme ne oudot, jotka touhottaa kokoajan menemään jonnekin, koska olemme vielä etelänrytmissä, jossa suoritetaan ja tehdään koko ajan jotain.

Ensimmäinen "pelto" löytyy ihan mieheni työpaikan läheltä ja seuraava sitten Ruotsin puolelta. Sattui vielä kauniit aurinkoiset kelit näitä kuvatessa.