Tie Pohjoiseen

Nämä sorsat oli todella tuttavallisia ja viihtyivät yleisellä uimarannalla. Useampi perhe eleli suht sovussa ja uiskentelivat lähellä vedessä riehuvia lapsia. Nämä kesyt pullasorsat eivät olleet moksiskaan. Jos halusivat rannalle tepastelemaan, uiskentelivat vaikka lapsijoukon vierestä hyvin määrätietoisesti. Rohkeus ja itsevarmuus on ihmisillekin hyvin tärkeitä luonteenpiirteitä. Rohkeasti pitää uskaltaa kokeilla ja toisaalta taas uskoa itseensä ja omiin päätöksiin. Ensimmäiset askeleet voi tuntua pelottavilta, mutta sen jälkeen askeleiden ottaminen vain helpottuu ja helpottuu.Useimmiten nämä rohkeat päätökset tuovat tuplasti enemmän kuin uskalsit odottaakaan. Olkaa rohkeita, uskaltakaa elää !

Tänä vuonna juhannusta tuli vietettyä pitkästä aikaa kaupunkimaisemissa. Itseasiassa päätimme viettää perjantain Linnanmäellä lasten toiveesta, koska Etelä-Suomessa olimme käymässä. Mieheni hermot ei kestä jonottamista, joten yleensä käymme kyseisessä paikassa heti ensimmäisinä päivinä tai ihan viimeisinä hetkinä ennen ovien sulkemista. Juhannus oli itseasiassa tosi hyvä vaihtoehto, vaikka eipä siellä yksin tarvinnut olla. Muutaman kerran jouduimme jonottamaan johonkin laitteeseen, mutta vain yhden laitteen pyörähdyksen verran. Sää vaihteli auringon paisteesta tuulen puuskiin ja vesisateeseen. Onneksi sadekuurot oli vain muutaman minuutin pituisia ja onnistuimme silloin valitsemaan aina sellaisen laitteen, jossa oli katto tai siinä mentiin sisätiloissa. Aivan mahtava päivä siis takana. Tänään ollaan sitten oltu vähän perinteisempiä ja grillattu aivan hullusti ruokaa ja nautittu sitä ulkona Britakakun kera. Kuviakin oli tarkoitus ottaa, mutta kun puolet herkuista oli syöt

Varsinaiset kuvausreissut on ollut viime aikoina "työkeikkoja". Olen ilokseni saanut kuvata suomalaisia tuotteita luonnonhelmassa ja vielä saanut aikalailla vapaat kädet sen toteuttamiseen. On ollut huikeaa ottaa ihan erilaisia kuvia, mutta silti yhdistää se upea luonto niihin. Kun selailen kuvia ja mietin mitä voisin laittaa tänne blogiin, etsin rauhaa. Varmaan kiire ja stressi, joka meidän perheen on nyt vallannut tarvitsee sitä vastapainoksi. Toivottavasti nämä rauhallista tunnelmaa hehkuvat kuvat tuovat teillekin tarvitsemaanne rauhaa. Ihanaa ja rentouttavaa sunnuntaita ja tsemppiä viimeisiin päiviin ennen lomaa !

Melkein vuosi sitten olimme uuden elämän alussa ja tutkimme luontoa täällä Lapissa ihmeissämme. Muistan kuinka noin reipas vuosi sitten vaelsimme ensimmäistä kertaa Ainiovaaralla valkoisenaan kukkivassa metsässä. Luonto todellakin on etuajassa tänä vuonna, sillä nyt meillä on tämä tilanne. Tästä kuvasarjasta puuttuu muutama jo metsässä nähty valkoinen kukka, mutta näillä kerroilla ei vain sattunut kamera mukaan. Ihanaa viikonloppua kaikille !

Tänään vauhdikkaan päivän jälkeen istahdin keittiön pöydän ääreen ja otin hiukan välipalaa. Samassa silmäkulmassa vilahti- joku selvästi liikahti ikkunan takana. Syy selvisi nopeasti - ikkunan takana vilahti orava. Täytyy sanoa, että onneksi ei sentään tullut raollaan olevasta ovesta sisään. Siinä se sitten kiipeili meidän seinällä ja poseerasi minulle varmaan vartin verran. Syy oravan tuloon pihallemme taisi olla yläkerran puluperhe ja heidän uudet munat. Onneksi pulu oli paikalla eikä hievahtanutkaan pesästään, vaikka orava kävi 20 cm päässä. Härskejä suloisia otuksia.

Eilen käytiin perheen kanssa lenkillä ja välipysähdyspaikkana toimi sopivasti uimaranta. Ilmat eivät ole kovinkaan uimaan houkuttelevia (en tiedä onko ne koskaan niin hyvät, että Tornionjokeen voisi pulahtaa), mutta ranta on aina ihana paikka. Aikuiset nauttii maisemasta ja lapset vedestä. Nyt sattui todella hyvä ilma kuvaukseenkin. Monen tuulisen päivän jälkeen olikin todella tyyntä. Ihan kuin myrskyn jälkeen konsanaan. Kaikki oli melkein täydellistä. Täydellisyyden rikkoi vain sääksien super hyökkäys. Voi todellakin todeta, että sääkset ovat rantautuneet kyläämme. Viikonloppuna yritin suorittaa erään kuvausprojektin takapihallamme ja se jäi melkein tekemättä sääksien vuoksi. En pystynyt keskittymään kohdentamisiin ja kuvakulmiin, kun linssissä, korvissa ja käsissä pyöri verenimijät. Mutta mitäs pidätte kuvasarjastani ? Näistä ei välity kiusallinen fiilis itikoista tai muistakaan. Nämä suorastaan huutaa hiljaisuutta ja rauhaa.

Aina välillä meillä kuuluu lause "miksi me ei saada päättää ihan kaikesta" tai vaihtoehtoisesti "miksi te saatte päättää mun puolesta". Vanhempien päätökset ovat varmasti lapsuuden ikävin puoli - muutenhan se tuntuu näin aikuisesta ihanna huolettomalta ja rennolta. Heille asiat varmaan on paljon isompia eikä vapaudesta ja muusta osaa nauttia kuten me nauttisimme, jos nyt saisimme palata lapsuuteen. Mietippä joskus mitä sinä tekisit, jos nyt saisit olla lapsi! Vitsi, että siitä nauttisi varmaan 100% kertaa enemmän. Yhteistuumin päätimme, että järjestämme jokaisen perheenjäsenen päivän vuorollaan. Kyseisenä päivänä tämä päähenkilö saa päättää ruuat ja kaikki mitä päivän aikana tehdään. Ensimmäisenä meillä oli 4-vuotiaan kuopuksemme päivä. Olisi voinut kuvitella, että päivä olisi vietetty prinsessoiden oikein kunnolla, mutta ei sentään. Päivä piti sisällään leikkimistä, piirrettyjä, käynti rannalla sekä leipomista. Näiden lisäksi neiti halusi pitää peli-illa

Kuvasarjan nimi: metsän kukat ja värit