Tie Pohjoiseen

Jouluna minulla oli lomaa blogista, tietokoneesta ja osittain jopa kamerastakin. Kamera saattoi kulkea laukussa, mutta aina en edes kaivanut sitä sieltä. Teki varmaan hyvää sillä olemme kulkenut viimeiset kuusi kuukautta tosi tiiviisti yhdessä. Pari kertaa tein poikkeuksen ja yksi oli jouluaatto juuri ennen Joulupukin tuloa ja tässä tulos. Eikös kannattanutkin ? Kuu, auringonlasku ja -20 astetta pakkasta. Kuvat tuli otettua sukulaisten vuokraaman mökin takapihalta Ainiovaaran huipulla.  "Loma" tietokoneesta ja blogistakin teki hyvää. Nyt uudella innolla taas talvea eteenpäin. En uskalla edes puhua keväästä ja sen odotuksesta, koska sinne on varmasti todella pitkä aika täällä. Käytiin alennusmyynneissä eräänä päivänä ja mies oli kummissaan kun en halunnut katsella kesäkenkiä - jotka olisi saanut todella edullisesti muuttomyynnin takia. Siinä sitten totesin, että jos niiden käyttöön on aikaa kuusi kuukautta, niin eiköhän uusia tarjouksia kerkeä tulemaan

Toivottavasti teillä kaikilla oli ihana joulu. Meidän joulu sisälsi paljon aikaa sukulaisten kanssa, lasten leikkiä, lunta, ruokaa ja lepoa. Mitä muuta sitä kaipaisikaan. Meidän koti on vielä täynnä joulua ja kuusikin kukoistaa paremmin kuin ikinä. Neulasia ei ole tarvinnut imuroida kertaakaan. Erikoista tästä kuusesta tekee sen tarina. Odotimme nimittäin pitkään, että tänne tulisi kuusia myynti, jotta mies voisi toteuttaa haaveensa ja hakea kuusen lasten kanssa pulkalla. Kuusia ei kuitenkaan alkanut näkyä ja pian oli viikko aattoon. Siinä vaiheessa aloimme kysellä paikallisilta tutuilta, että missä vaiheessa niitä kuusia oikein tulee ja minne. Tuli hyvinkin selväksi, että täällä kuusia ei myydä - jokaisella on se oma paikka, jossa kasvaa se tämän vuoden kuusi.. Joko oma piha tai sit ei.. Jos olisimme ajatellut fiksusti, olisimme tajunnut tämän ja olisimme saanut hauskan reissun metsän keskelle etsimään sitä täydellistä omaa kuusta ;) Nyt kuitenkin kaarsimme Ruotsin puolella ja lö

Meidän tonttukalenteria on voinut seurata Tie Pohjoiseen- Facebook sivuilla. Ajattelin näin joulun odotukseen jakaa muutamia kuvia tämän 23 päivän ajalta. Tunnelmallista iltaa ja ihanaa Joulua! Kirjoittamiseen tulee pieni tauko, kun keskityn sukujouluun ja perheeseen.

Suklaa on tämän perheen naisten suurin herkku. Päätettiin kokeilla tehdä omaa suklaata omilla täytteillä kerrankin. Ei ole vaikeaa, mutta en tiedä onko siinä järkeäkään, kun kaikenlaisia suklaita on kaupat pullollaan. Hauska kokemus ja leivonta oli lasten mieleen. Tämä sopisi lahjaksi jollekin, jos vielä lahja puuttuu. Meillä täytteiksi valikoitui vaahtokarkit ja suolapähkinät. Vaihtoehtona oli kyllä laittaa niitä sekaisinkin, mutta tarkat tyttöni halusi pitää nämä erillään. Oletteko te kokeillut tehdä suklaata? Tarvitset nimittäin vain - Suklaata (myös Fazerin sininen käy) - jotain täytettä. Esim. vaahtokarkkeja, pähkinöitä, hassenpähkinärouhetta, ranskanpastilleja tms. Sulata suklaa varovasti välillä sekottaen. Itse sulatin nämä mikrossa aina 10 sec kerralla. Tämän jälkeen levitä se leivinpaperin päälle tasaiseksi levyksi. Kun pikkukädet on koristellut suklaan, laitetaan se jääkaappiin hyytymään. Valmis!  Sitten mielen mukaan joko isommiksi levyiksi tai valmiiksi paloiksi.

Mietin tässä eräänä päivänä tätä syksyä ja pimeää kaamosaikaa. Vertasin sitä joka vuotiseen märkään ja pimeään syksyyn ja piiiiitkään vieläkin märempään talveen Etelä-Suomessa. Vaikka aina puhutaan kaamoksesta ja viitataan Lappiin, niin minusta melkein pahempaa on ne sysipimeät ja märät päivät Helsingin kaduilla. Sisälläni asuu pieni lapsi, joka nauttii kuitenkin lumesta ja sen tuomasta valosta. Mieluummin kuljen talvikengissä kuin kumisaappaissa (tai yleensä en niissä vaan jossain jotka imevät vettä). Toki molemmissa on puolensa -  Etelässä on lämpimämpää ja pidempään  (oletettu) valoisa-aika vuorokaudessa. Pohjoisessa taas valoa tuo lumi, vaikkakin pakkanen saattaa kirpaista nenää aikalailla. Tämä talvi on ollut erilainen aikaisempiin vuosiin nähden. Tänä vuonna valkoisesta joulusta pääsee nauttimaan iso osa Suomea. Lapinkin lumimäärä on huomattavasti suurempi tähän aikaan vuodesta kuin mitä se on ollut muutama vuosi takaperin. Kokemukseni voisi siis olla hyvinkin toisenlain

Tähän kuvaan on kasattu ne tärkeimmät tämän vuoden itsetehdyt koristeet. Tämän lisäksi on muitakin ja erityisesti lasten tekemiä koristeita (kuten FB:ssä olette varmaan huomannutkin). Tykkään kokeilla kaikenlaista, mutta en tee yleensä koristeita sarjatuotantona. Joulusiivous on nyt suoritettu ja voi hyvillä mielin koristella kodin täyteen jouluun. Pikku apureiden silmä toi vähän erilaista joulua tähän taloon :) Saa nähdä millainen kuusesta tulee, kun päästään se koristelemaan. Joutuuko jo tekemään niin, että lapset koristelee toisen puolen ja minä toisen. Jos niin tekisin, joutuisin aika paljon selittämään pyyntöni. Meillä on nykyään miljoona kysymystä tai kommenttia asiasta kuin asiasta. Kokeilin ensimmäistä kertaa appelsiinien kuivausta. Ajattelin lisäillä näitä saunaan ja vessaan tuomaan tuoksua. Aluksi ajattelin, että  nämä meidän Pirkka appelsiinit eivät ole kovin voimakkaan tuoksuisia, mutta päivä päivältä ne tuo mielestäni enemmän tuoksua. Ei tosin kovin voimakasta.

Mainitsinkin jo aikaisemmin, että kävimme rämpimässä lumihangessa polvia myöden lumessa. Alun perin en ollut ajatellut lähteä rämpimään lasten kanssa umpihangessa, mutta lapset sai houkuteltua minut mukaan. Minua oli paikoin lunta yli polvien ja lapsilla pyllyyn asti. Ei siinä tilanteessa voinut kuin nauraa, kun liikkuminen oli lähestulkoon mahdotonta.  On vaikea sanoa tarkkaan paljon täällä on lunta. Lähes kaikki on ollut pakkaslunta, mutta muutama plussapäiväkin on ollut tässä talven aikana, jolloin lumi on päässyt vähän tiivistymään. Forecan mittausten mukaan lunta olisi noin 50cm ja siihen on kaiketi uskomista. Lumikasoja keskustassa ja muuallakin tuntuu olevan ihan joka kulmalla. Ja ne lumikasat on VALTAVIA. Lumitöitä tehdessä mietin, että minne lumet saa mahtumaan kuukauden päästä, jos tämä jatkuu tällaisena.   Vaikka lumi riittääkin meidän tarpeille (lapset tosin haluaa vieläkin lisää), niin olen todella onnellinen, että tosiaan nyt koemme sen talven mitä odotimme. P

Olemme muokannut rytmiämme niin, että yleensä ulkoilemme vasta, kun ulkona on valoisaa (Jos siis meillä ei ole muita sovittuja menoja). Eräänä päivänä olimme kuitenkin niin tehokkaita ja innokkaita, että pääsimme liikkeelle jo ennen auringon nousua. Ja onneksi niin. Näimme upean sinisen hetken. Vaikka taivas oli hyvin tasapaksu edellisen yön lumisateiden vuoksi, se hohti upeasi väriä ja erottui näin lumesta. Nämä on minulle jotenkin Suomi100 kuvia luonnosta parhaimmillaan. Vaikka taivaalla ei näy revontulia, enkä ole vaaran tai tunturin huipulla, minusta tämä sinivalkoinen fiilis, joka kuvista välittyy on Suomea parhaimmillaan.

Kun herää ja katsoo ulos, voisi vaikka vannoa, että on yö. Aamulla klo 9:20 näkymä ikkunasta: Ja sitten vielä 10:15 näytti tältä : Aurinko nousee tuossa 11:00 aikaan ja päivän kesto on 2,5 tuntia. Tällaista täällä. Onneksi on joulu pimeänajan valot ja kynttilät. :) Tänä talvena on muuten mennyt ennätysmäärä kynttilöitä. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Tässä 5 syytä miksi blogini sisältää vähemmän luontokuvia kuin aikaisemmin. 1) Pimeys. Kun päivässä on valoisaa aikaa noin pari tuntia, aiheuttaa se jo jonkinlaisen haasteen. Onneksi joulun jälkeen mennään taas kohti parempaa. 2) Lumi. Tämä ihana valkoinen luonnontuote, josta etelässä voi vain haaveilla. Se aiheuttaa omat haasteensa valokuvaukseen. Ja syy on luonnollisestikin se, että useampaan paikkaan ei näin talvella pääse. Joko on tiet auraamatta (koska kuka muu hullu sinne menisi kuin me?) tai sitten metsä on niin täynnä lunta, ettei siellä voi kävellä. 3) Kuvauskohteita on vain vähemmän. Vaikka luonto on kaunis talvellakin- varsinkin valkoisena, niin kuvauskohteita on vain vähemmän kuin kesällä, syksyllä tai keväällä. 4) Kylmä! Vaikka vielä ei ole ollut ennätyspakkasia niin näppini on kokenut jo kovia kuvausreissuilla. Onneksi joulupukki tuo uudet toppahousut (edelliset onkin ajalta miekka ja kivi ja lämpö ei meinaa pysyä sisällä). Lämpimät kengät hankin jo syks