Auringonlaskun metsästys

Täällä on ollut helle - asteita olisi riittänyt muillekin vaikka en valita. Ilmalämpöpumppuun tottuneena yöt on ollut kaikille meille tuskaa. Olen monesti harkinnut telttamajoitusta, mutta luopunut siitä, koska aurinko herättäisi lapset aivan liian aikaisin (siis jos on mahdollista herätä aikaisemmin yöunilta) tai sitten siellä olisi vain niin paljon mäkäräisiä ja sääksiä, ettei nukkumisesta kerta kaikkiaan tulisi mitään koko yönä.

No, mutta olen koittanut nauttia illoista, kun aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta. Taivas on ollut upea. Nämä kuvat on kahdelta eri kuvausreissulta. Auringon laskun kuvaaminen on aikaa vastaan taistelua. Jos joudut vaihtamaan paikkaa autolla, tuntuu kuin aurinko laskisi silmissä ja niin se muuten taitaa tehdäkin. Viimeiset hetket ennen kuin se katoaa vaaran taakse, on todella nopeita. Ensimmäisenä iltana olin aivan liian myöhässä, mutta  taivas loisti silti vielä keltaisena. Pilven haituvat heijastui täysin tyyneen vedenpintaan upeasti. Useista kuvista tulee mieleen maalaus. Itse asiassa muistan, että joskus harrastin liiduilla piirtämistä ja tein usein mustalla ja oranssilla auringonlaskuja. Pakkomielteitä lapsesta asti siis :)

Tämä seuraava kuva, on auringonlaskun vierestä, taivas oli niin upea, että tämäkin oli ikuistettava.

Näissä tilanteissa seisoin yksin, useimmiten taustalla ei kuulunut mitään ääntä. Mäkäräiset hyökkäsi ainoan elollisen olennon kimppuun kuin hyeenat. Olo oli ihana, mutta näin vanhemmiten ja uutena asukkaana olo on myös hiukan turvaton. Koitin kuitenkin valita kuvauspaikoiksi sellaisia paikkoja, jotka ei voisi vahingossakaan olla jonkun omaa maata. Kaikista tosin en ole ihan varma ja niissä vietinkin aikaa vain muutaman minuutin verran. Vanhuus saa vainoharhaiseksi.

Ja viimeinen kuva ennen, kuin kurvasin takaisin kotiin.  Sinne se meni.
Ajatella, että kohta täällä voi kuvata auringonlaskuja jo ilta kahdeksalta, sitten kuudelta ja kohtahan sitä aurinkoa ei näe ollenkaan - Jaiks!

Hyvää yötä kaikille!