Aavasaksa muokkautui mustikkametsäksi

Aamulla kello soi 7:20. Äkkiä vaatteet päälle ja aamupala itselle ja lapsille reppuun. Veimme mieheni töihin ja suuntasimme aamupalalle Aavasaksan huipulle. Tarkoitus oli kerätä mustikkapiirakka mustikat "lähimetsästä" nauttien hienosta ilmasta ja maisemista. Ensin kuitenkin istuimme rauhassa kalliolla minä kahvia juoden ja lapset aamupalaa popsien. Olipa ihana hetki lasten kanssa ilman häiriötekijöitä - eli niitä leluja.

Aamupalan saimme syödä rauhassa, mutta mustikan poimintaan saimme tavattoman monta "ystävää". Sääkset ja mäkäräiset eivät todellakaan ole vielä kadonnut Lapin metsistä. Tunti me taidettiin jaksaa kerätä - tai minä tunnin ja lapset ehkä 15 minuuttia, kunnes oli pakko lähteä kotiin. Pienemmän lapsen huppu oli jossain vaiheessa ihan mustanaan mäkäräisiä, mutta taisimme silti välttää suuremmat paukamamäärät.

Lasten kipoista löytyi ehkä 30 marjaa molemmilta. Itse sain kerättyä pienen piirakan verran. Tavoite tuli siis täytettyä, mutta uutta työtä ei kannata ainakaan marjanpoimijana harkita. Lapset olivat enemmänkin laaduntarkkailijoita ja neuvoivat oikeille puskille. Samalla he käskivät huutaen mäkäräisiä poistumaan paikalta. Toivottavasti metsässä ei ollut ketään muita :)

Metsässä talsiessamme huomasin, että varvikko punertaa jo aikalailla. Kuvista tuli ihanan syksyisiä mustikkakipon kanssa. Muuten ruskasta ei kuitenkaan näy vielä merkkejä. Pari viikkoa eteenpäin ja olemme jo syyskuussa, jolloin Pohjois-Lapissa ruska saattaa alkaa jo näkyä. Tänä vuonna kesä oli myöhässä, joten saa nähdä kuinka ruskan käy. Koitan nyt malttaa odottaa vielä kuukauden ja nautiskella näistä kesäsäistä säistä ja sadonkorjuusta.

Vaikka mustikkaa tuli todella vähän, niin oli kiva tehdä tämä lasten kanssa. Vähän erilainen aamunaloitus. Lapsetkin nautti, vaikka eivät heti aamulla päässytkään leikkimään hevosilla ja Ryhmä Haulla. Haluan todellakin tämän vuoden aikana opettaa lapsia nauttimaan luonnosta. Ihan hyvä myös oppia, että jos tekee mieli mustikkapiirakkaa niin mitä kaikkea se vaatii parhaimmillaan :)

Jos, et ole jo huomannut kuvia lakkareissultamme, niin voit vilkaista niitä täältä. Tarkoitus on vielä löytää puolukoitakin, jotta lapset pääsee maistelemaan niitäkin.  Epäilen kyllä, että niistä ei tulla innostumaan.