Luoppiovaaran valloitus - Kuvauskohteita Ruotsin rajan tuntumassa !

Käytiin lauantaina valloittamassa Luppiovaaran huippu Ruotsin puolella. Kyseessä on Aavasaksan tyylinen vaara Övertorneån puolella. Vaara sijaitsee noin 60 km Haaparannasta pohjoiseen ja noin 10 km Övertorneåsta etelään. Meiltä sinne ajeli noin  15 minuuttia, joten tulemme varmaan käymään täällä myöhemminkin.

Luppiovaaraa kutsutaan usein Aavasaksan sisarvaaraksi. Yhteistä näissä ehkä on se, että ovat rajan tuntumassa, upeilla maisemilla varustettuja ja ilmeisemminkin molemmissa on myös pitkä historia mm. juhannusjuhlista. Eroja kuitenkin löytyy mielestäni aika paljon luonnosta vaaran yleisolemukseen. En kuitenkaan sanoisi jompaa kumpaa paremmaksi, ne on itseasiassa tehty juuri niille tyypilliseen ja sopivaan tyyliin.

En tiedä voisiko sanoa, että Aavasaksan vaaraa on pidetty enemmän luonnonmukaisena. Luonto näiden kahden välillä on niin erilaista, että vertailu on vaikeaa. Aavasaksalle on tehty polkuja, joita kävellään, jotta luonto pysyy mahdollisimman koskemattomana. Metsä siellä on hyvin tiheää ja varvikkoista. Vain tietyissä kohdin on enemmän kivikkoa. Se on kunnon tiheää metsää huipulle asti.

Luppiossakin oli metsää, mutta huippua kohden se harveni todella paljon. Todella jyrkkien kallioiden vuoksi sinne on rakennettu luonnonportaiden lisäksi kunnon portaita helpottamaan kulkua. Kalliota, asfalttia ja portaita pitkin pääsi siis huipulle asti. Portaiden tekeminen muuttaa tunnelmaa todella paljon, mutta niin tekee puhdas kalliokin. Ymmärrän todellakin miksi portaat on rakennettu. Emme mekään olisi kahden pienen kanssa pystynyt kiipeämään huipulle ilman niitä. Tuskin edes ilman lapsia. Kallioseinämät ovat siellä erikoisen suorat ja jyrkät. Luppiovaaran ja Aavasaksan yhtenä erona oli myös se, että Aavasaksalle pääsee autolla huipulle asti ja luontoreitit kiertää vaaraa, jolloin voit ihastella maisemia joka suuntaan. Luppion huipulle halutessasi sinun täytyy kiivetä loppu matka itse.

Luppionvaara on ollut yksi Ruotsin armeijan tukikohdista ja vaaralta löytyykin vielä ainakin yksi punkkeri ja luolia. Punkkeri löytyi matkalla huipulle, mutta luoliin pääsi ravintolan toiselta puolelta. Onneksi olin lukenut näistä aikaisemmin ja osasin näitä etsiä, muuten olisi mennyt kyllä ihan ohi. Kun istahdimme lounaalle ravintolan terassille, huomasin kyltin joka osoitti luolien olevan 70m päässä. Ne olivat lasten suosikkikohde kyseisellä reissulla. Vaikka Ruotsin lipun löytyminen huipulta oli myös kova juttu, kun olemme sitä monesti katsellut Ylitorniossa pyöräillessä.

Parkkipaikan yhteydessä oli tosiaan 2014 rakennettu ravintola, Utblick. Sitä piti ihana pariskunta, joista parempaa puoliskoa pääsimmekin jututtamaan. Paikka oli todella suosittu ja en ihmettele, ruoka ja maisemat nimittäin kilpailivat keskenään. Poropiirakka vei kieleni - ihan pakko saada sitä uudestaan! Iltaisin siellä on tarjolla myös A'la Carte listat, joten käykää ihmeessä jos ajelette ohi. Meidänkin tehdessä listaa huipulle tuli jonossa autoja ja parkkipaikka täyttyi kokonaan.

Lounasmahdollisuuskin poikkeaa Aavasaksan paikasta jonkin verran, vaikka sieltäkin löytyy kyllä hyvä kahvila. Taisimme viimeksi Aavasaksalla syödä vain jäätelöt, mutta olemme kuulleet kehuja suolaisista vohveleista, jotka pitää käydä ennen sesongin loppumista maistamassa. Utblick on tosiaan vasta kolmatta vuotta pystyssä ja siksi uudempi ja modernimpi. Sitä ennen kyseisellä paikalla oli Tonttutupa (Tomtestugan), jota oli pyöritetty useamman sukupolven verran ja oli kai lähtenyt liikenteeseen vuosia sitten juhannusjuhlista. Ulkonäöllisesti tämä lasinen rakennus sopi hienosti kallioiseen maisemaan, tällainen rakennus esim. Aavasaksalla hyppäisi liikaa silmille.

Säiden puolesta retkemme oli erikoisin ikinä. Oikeastaan kaikki muut säätilat koimme paitsi kovan sateen. Välillä paistoin aurinko ja oli todella kuuma, välillä tuuli melkein kuin myrskyssä ja muutama pisarakin tuli. Maisemakuvista huomaa myös, että Ylitornion puolella ja Tornionjoen yllä vaihtui pilvet ja säätila todella nopeasti. Emme olleet huipulla kuin maksimissaan 15 minuuttia ja värit ja tunnelma vaihtelee kuvissa todella paljon. Taitaapa osassa kuvista näkyä saderintamakin Suomen puolella. Maisemakuvat vaihtuivatkin siis taivaanrannan kuvaamiseksi :)

Suosittelen ehdottomasti täällä käymistä. Meillä mukana oli siis 3- ja 4-vuotiaat tytöt, jotka jaksoi kävellä koko matkan itse. Maisemat vie mukanaan pienemänkin retkeilijän.

Yksityiskohtaisempia ns. makrokuvia on tiedossa huomenna. Parin tunnin retkellämme sain muistikortin täyteen kuvia, joten nyt on mitä esitellä.