Rakas päiväkirjani...

Tämä kuukausi on sisältänyt

* Kymmenien laatikoiden pakkausta ja purkamista
* Hurjan määrän kilometrejä
* Satoja valokuvia
* Useita askelia uudessa kaupungissa
* 5 käsityöprojektia (pääasiassa virkkaamista), joista olen todella onnellinen
* 1 Joulupukin tapaaminen
* On nähty myös 1 poron vasa paniikissa tiellä
* Satoja sääksiä silmissä, nenässä, suussa ja joka paikassa
* 2 kylätapahtumaa
* 5 vierailua ulkomailla (lue: Ruotsissa)
* Paljon riemun kiljaisuja lapsilta ja miljoonia hymyjä koko perheeltä
* Useita katseita kaupunkilaisilta - jopa muutamia jarrutuksia ohi ajavilta autoilta.
* Uusia elämyksiä ja tulevien retkien suunnittelua

Näistä on meidän kesäkuu tehty.
Meillä on takana 1 kk uutta elämää ja kolme viikkoa uutta kotikaupunkia. Muutos on ollut valtava. Olen ollut kotona lasten kanssa kokonaisen kuukauden vapaaherrattarena. En pysty vielä sanomaan sitä sanaa, joksi minut luokitellaan yhteiskunnassamme, joten totean vain, että olen ollut kotiäitinä meidän 3- ja 4-vuotiaille :) En ole aikaisemmin ollut tässä tilanteessa ja siksi se jotenkin tuntuu vaikealta, vaikka tilanne onkin itseaiheutettu/toivottu. Minulla on ollut koulun päättymisestä lähtien työpaikka. Olen paiskinut yli kymmenen vuotta samalla alalla ja uskoakseni tehnyt vielä useamman ihmisen työmäärän. Jotenkin tämä on vielä vaikea aihe joten palataan tähän, kun pystyn puhumaan tästä oikeilla termeillä.

Tämä kuukausi on ollut mahtava. Rankka, mutta se on antanut paljon. Olen nauttinut jokaisesta päivästä ja uskon, että meidän koko perhe on. Mies on tosin paiskinut töitä urakalla, mutta hän on tainnut nauttia siitä, että työmatka on 7 minuuttia aikaisemman 30-50 minuutin sijaan. Hän saa siis aikaa meidän kanssa yhtä paljon tai enemmän ja silti tehdä töitäkin enemmän. WinWin.  Itse olen koittanut olla ajattelematta työntekoa. Koen olevani lomalla ja varmaan kunnon shokki iskee vasta syksyllä, kun tännekin iskee se lopullinen pimeys. Jatkamme siis vielä kuherruskuukautta ja katsotaan miltä tilanne näyttää myöhemmin.

Miltä sitten uusi kotikaupunki on tuntunut?
En vielä osaa sanoa Ylitorniota kotikaupungiksi. Niin isosti Espoo on juurtunut mieleni syövereihin. Kuten sanottu kuvittelen vielä olevani vain lomalla koko omaisuuteni kanssa. Ylitornio, kuten kaikki muutkin Suomen pienet kaupungit, ovat kauniita kesäisin. Elämä on rauhallista ja leppoisaa. Luonto on kauneimmillaan ja ihmiset iloisia. Silti vielä en ole kovin paljon tehnyt tuttavuutta paikallisten kanssa. Ylitornio on todella laaja kunta ja vieressä on useita pienempiä kaupunkeja /kyliä. Näin ollen kaupassa asioidessa ei joudu niin suureen syyniin kuin pelkäsin. Kaikki eivät tunne toisiaan tai eivät ainakaan uskalla heti kysyä kuka uusi vastaantulija on. Kaupoissa meidät voidaan sekoittaa myös turisteihin ja vieraileehan täällä myös ruotsalaisia. Vain pyöräilykypärät lasten päässä saa meidän ehkä enemmän näyttämään paikallisilta. Syksyllä kun aloitamme lastenkin kanssa aktiviteetit, niin varmasti löydämme itsellekin seuraa päiviimme - toivotaan näin. Nyt nautin tästä tunteesta kun vain lapsilla on vaatimuksia ja tarpeita minua kohtaan - muuten voin määritellä itse päiväni rutiinit ja toimet.

Oikein ihanaa heinäkuun alkua kaikille !