Ilta-auringon valossa

Lapin yöttömät yöt ovat historiaa tältä vuodelta ja ilta aurinkoa pääsee ikuistamaan jo järkevään aikaan, jopa lasten kanssa. Jos kerran aamupalan voi syödä metsässä, niin miksipä ei myös iltapalaa. Tämä oli toive ja kun kerrankin nukahtivat päikkäreille, niin suuntasimme metsäretkelle. Sattui vielä hyvä ilma. Olisi melkein voinut kuvitella, että mikään ei voi pilata tätä hetkeä. MELKEIN. Valtava määrä mäkäräisiä kuitenkin oli odottanut tätä hetkeä. Nämä hyökkäävät laumoina, tulevat ja iskevät yhtä aikaa pahaa aavistamattomaan ihmiseen, joka tyhmänä on lähtenyt liikenteeseen pienikin paljas iho näkyvillä. Naama ja päänahka kelpaa oikein hyvin heille - näin ollen ei ole huijaus, jos joku sanoo, että mäkäräisiä on silmissä ja suussa ja nenässäkin. Niitä todella voi olla! Välillä käy mielessä, että kuinka kukaan järkevä ihminen pistää nenäänsä metsään tähän aikaan vuodesta Lapissa. Mieheni suusta olen kuullut jo monesti, että hän astuu seuraavan kerran metsään, kun yöpakkaset alkaa. Suuri olettamus on, että mäkäräiset kuolee siihen. Tiesittekö, että näihin ilkeisiin otuksiin, kun ei tunnu auttavan mikään myrkky - niihin auttaa ilmeisesti vain oikeanlainen pukeutuminen. Pukeutuminen joka sisältää tarpeeksi löysää vaatetta (jotta eivät pääse syömään vaatteiden läpi), mutta myös päähine ja ehkäpä huntu naaman eteen. Alan kohta käyttämään lapsilla pipoa - en sen vuoksi, että olisi kylmä, vaan sen takia, että en halua että he tulevat syödyksi.

No, mutta palataan hiukan kauniimpaan asiaan, kuten luontoon ilta auringon aikaan. Perhe kulki paljon edellä eikä kestänyt jäädä syötäväksi pääsin siis oikein lempparipuuhaani eli makoilemaan kallioilla ja mättäillä ja ottamaan kuvia erikoisimistakin kuvakulmista. Pari paukamaa muistona kannatti.