Sininen hetki ja pohdintaa valokuvauksesta
Nämä kuvat on otettu Joulun aikaan. Iltapäivän sininen hetki on parhaimmillaan. Päivä ei oikein edes tuntunut nousevan pilvien takia. Taustalla kuuluu neljän lapsen riemu, kun he leikkivät vuoren valloitusta mieheni kanssa. Pakkasta on melkein 20 ja varpaat meinaa jäätyä. Muistan tämän todella tarkasti. Voisin vaikka luetella tarkasti mitä vaatteita kennelläkin oli päällään.
Onko teillä kuvamuisti? Itselläni on - muistan, että kirosin sen kouluaikana. Koetilanteissa ei paljon auta, että muistat minkälainen kuva sivulla oli tai että vastaus löytyisi vasemmalta puolelta. Jos siis ei muista itse vastausta. Se ei jäänyt kovinkaan helposti mieleen ;) Aika helposti muistan myös vanhoistakin kuvistanikin, missä ne on otettu tai millainen tunnelma oli. Siinä on hyvät ja huonot puolet. Toivon, että lapset eivät ole perinyt tätä "taitoa" minulta, sillä kaikesta huolimatta uskon, että elämä (koulutaival) olisi helpompi ilman tätä.
Olen niin kameran kanssa elänyt ja kasvanut, että usein näen asioita myös niin kuin ne olisi kuvassa. Luonnossa tämä on helpompaa, kuin esim. tuote- tai ihmiskuvauksissa, joissa voi tulla yllättäviäkin häiriötilanteita ja kaikki liittyy asetteluun. Olen tässä puolen vuoden aikana enemmän ja enemmän alkanut kiinnostua tuotekuvauksestakin. Ihmisiä olen kuvannut aina silloin tällöin - erityisesti lapsia. Viimeksi tässä ennen joulua sain kunnian napsasta joulukuvia eräästä upeasta 2-vuotiaasta pojasta. Vaikka nämä hetket ja tilanteet ovat haastavia niin ne on todella mielenkiintoisia. Luonnossa asetelmat on valmiita ja koska löydän ne kauniit kohdat ja kulmat helposti, niin kuvaukset menee aika sutjakkaasti. Tuotekuvissa ja ihmiskuvauksissa asetelmat ja kuvauskulmat pitää rakentaa itse ja koska kotimme ei sisällä studiota tai edes mitään materiaaleja siihen, niin kuvaukset ovat välillä vähän tuskien takana. Ihmiskuvauksissa myös itsekuvattava pitää saada oikeaan tunnelmaan, jotta kuvista ei välity väkinäinen tunnelma. Jos omistaisimme autotallin, rakentaisin sinne varmaan pienen oman studion, jossa voisin tehdä kaikenlaisia kokeiluja. Nyt sellaista ei ole, joten täytyy tyytyä keittiönpöytään ja erilaisiin virityksiin.
Kylläpäs aihe nyt karkasi kauaksi kuvista. Ei ollut ihan alkuperäinen aihe, mutta tällaista ajatuksen juoksua tällä kertaa.
Kommentit
Lähetä kommentti