Kiilopään huipulla sumuisissa maisemissa

Kiilopää on Saariselän toinen tunturi jossa vierailimme viikonloppuna. Tämä tunturi on 546 km korkea ja sijaitsee Urho Kekkosen Kansallispuistossa muutama kilometri Saariselältä etelään. Näin talvella alueella on useampia hiihtolatureittejä ja kesäisin ne muuntautuu kauniiksi vaellusreiteiksi. Paikka soveltuu sekä maastopyöräilystä pitäville, lapsiperheille kuin retkeilijöillekin. Lapsiperheille sopivia reittejä oli 1km ylöspäin. Kaikki reitit lähti samasta pisteestä ja ne oli hyvin merkitty - myös näin talvella. Me otimme heti riskin ja päätimme jättää kevyet reitit välistä ja kivuta lasten kanssa suoraan ylös. Hullua varmaan, mutta tunturin huipulle kulki polku, joka oli vajaa 2km pitkä. Uskoimme, että lapset jaksaa sinne sillä olemme viimeisen vuoden aikana retkeilyt aika paljon. Varauduimme toki myös kantamaan pienintä, jos oikein tiukka paikka tulee. Toki se ei ollut mikään ensisijainen vaihtoehto.

Reitti ei siis ollut kovin pitkä, mutta aika jyrkkä tietyiltä kohti. Pari valitusta tuli pienimmiltä retkeilijöiltä matkan aikana, mutta se johtui mielestäni vain yleisestä uhmasta tehdä jotain aikuisten valitsemaan aktiviteettia. :) Lumi oli jo tässä vaiheessa vuotta aika upottavaa, joten polulla oli todellakin pysyttävä. Noin tunnin tarpomisen jälkeen pääsimme kuitenkin lopulta ylös. Ilma ei ollut kuvauksellinen, mutta kerkesin sitäkin tehdä, kun pienemmät tankkasivat eväitä kiven päällä istuen. Näin sumuisena ja pilvisenäkin päivänä näkymä oli upea, mutta toki harmittaa, että osa maisemista jäi tällä kertaa näkemättä. Parhaimmillaan Kiilopään huipulta voi kuulemma nähdä Venäjälle asti.

Koska mukana oli tosiaan pieniä retkeilijöitä, palasimme takaisin samaa reittiä. Palkinto pienille retkeilijöille olikin mahtava ja nopea alastulo. Olimme nimittäin fiksuna ottaneet pulkat mukaan ja saimme kohtuulliset vauhdit pulkilla laskien. Kyllä lapsetkin totesi, että kannatti kiivetä ylös, kun alas pääsi niin kivasti.

Oikeasti reitti jatkuisi huipulta kuitenkin vielä ja jos kiertäisi koko reitin tulisi matkaa yhteensä 6km. Kesällä reitillä voi kävellä kiviportaitakin ja ympärivuoden polun varrella tavata hyvinkin tuttavallisia Kiirunoita. Minulle kerrottiin jo etukäteen, että mukaan kannattaa varata leivän murusia,  nämä linnut nimittäin saattaa tulla syömään niitä jopa kädeltä. Harmi, että sää ei houkutellut meidän kanssamme reitille muita- ei eläimiä eikä ihmisiä.

Suosittelen reittiä kaikille, sillä kyseessä on hyvin helposti saavutettu tunturin huippu - jos ei lasketa niitä tuntureita joihin kulkee autotie. Lisätietoa reiteistä voitte katsoa täältä tai täältä. 

Kuten kerroinkin jo, että lumi oli jo aika upottavaa. En ihmettele, että Lapin matkailun kausi alkaa olla lopussa kunnes se taas pääsee kunnolla vauhtiin kesäkuun puolessa välissä. Mitä korkeamme kiipesimme sitä enemmän alkoi näkyä myös kiviä, kalliota ja varpuja. Näitä pieniä yksityiskohtia näkyy seuraavissa kuvissa. Pilkistipä sieltä pari puolukkaakin ja karhunvatukkaa.