Tie Pohjoiseen

Elämäni ensimmäiset ihan oikeat kimput. Valkoista unelmaa, täynnä toivoa tulevasta :) Rakastan kukkia, mutta olen todella huono nimeämään niitä tai saati hoitamaan (vaikka pientä kehitystä on ehkä havaittavissa). Joskus hurjissa unelmissa kuvittelen omistavani ihanan kukkakaupan ja saan hääriä kukkien ympärillä vaikka joka päivä. Sitten (kuten sarjakuvissa) kupla puhkeaa ja tajuan, että aika paljon pitäisi tapahtua, että näin kävisi :D. Siihen asti siis mennään vain omaksi iloksi ja nyt on tehty ensimmäinen kimppu. Joskus vielä menen sidontakurssille, kun niitä kukkakaupat tuntuvat järjestävän nykyään yhä useammin.

Tämä viikonloppu on täynnä sukulaisia, ystäviä ja ihania hetkiä. Näihin tunnelmiin sopii nämä ihanat kukat kotoa. Oikein mukavaa viikonloppua teillekin !

Tämähän menee ihan kukkaloistoksi koko blogi ;) Olen niin kevätfiiliksessä, että nämä kukat kotoa huutavat minua kameran kanssa luokseen. Ihana saada väriä kuviin.  Tässä siis kukkakimppumme uusi elämä näin tiistain kunniaksi. Viime perjantaina ilahdutin kukkailoittelulla itseni ja teidät. Nyt kukat kaipasi jo varsien leikkuuta ja näin kimppukin hiukan muutti muotoaan. Mukaan nappasin vielä toisessa maljakosta koivunoksia. Katkoin muuten nämä oksat ennen pääsiäistä maljakkoon ja nyt viikonloppuna siihen vihdoin aukesi lehdet. Ei ihan nopea prosessi, mutta aukesivat kuitenkin. Kimpusta tuli kyllä super herkkä ja hempeä. Kaunis se on, mutta en tiedä olenko oikeasti ihan näin hempeä. Me lähdemme nyt kavereiden kanssa pulkkamäkeen ja nuotiomakkaraa paistamaan. Ihanaa viikon alkua kaikille !!

Kuten eilen kerroin niin minulla on ollut viharakkaussuhde kameraani kohtaan nyt parin viikon ajan. Olen tutkiskellut itseäni kuvaajana ja koittanut opetella uusia asioita. Ulkona, kun on hyvin samanlaista ollut jo pidempään, niin pitää keksiä kuvaajana jotain uutta. En jotenkin saa samanlaista intoa itseeni enää kun katson tuota lumikasaa ;) Onhan sitä nyt katsottu kohta puoli vuotta. Makrokuvaajasta siirryin vauhdilla luonto/maisemakuvaajaksi tänne muutettuaan. Muutos oli nopea ja iso, joten nyt olen vähän kaipaillut kunnon makrokuvaushetkiä. Tosin näin talvella se on aika .. turhaa! Kesää siis odotellessa. Samalla kun muutettiin vaihdoin kameran Nikonista Canoniin ja en ole pettynyt. Canon on selvästi se minun merkkini. Olen nyt opetellut siis kameran käyttöä koko ajan enemmän sillä se on sellainen ikuisuusprojekti. Varsinkin, kun vaihtaa ihan merkistä toiseen. Samalla tulee opeteltua ihan uusia juttuja näin kuvaajanakin. Minulla on hyvin vahva oma tyyli kuvaajana, - osasta...

Vaikka kukkia on näkynyt välillä päivä-postauksissani, niin kukkailoitteluun en ole osallistunut pitkään aikaan. Nyt olen vähän leikkinyt kameralla kotona ja ajattelin julkaista kokeilujani täälläkin. Värimaailma tuo mieleen lähestyvän pääsiäisen vaikka se ei ollut tarkoitukseni. Ajatella, että siihen on enää kuukausi (?!). Aika menee niin hurjaa vauhtia. Ennen lapsia pääsiäinen tarkoitti minulle vain paria ylimääräistä vapaapäivää töistä. Lasten kasvaessa sen merkitys on hiukan kasvanut (mutta vain hiukan)- onhan silloin pääsiäismunat ja muut lapsille tärkeät asiat ;) Lapsiperheessä itse pääsiäistä tärkeämpää taitaa kuitenkin olla virpominen. "Normaalisti" (meille normaalia siis) virpominen tapahtuu palmusunnuntaina, mutta ilmeisesti täällä napapiirillä se tapahtuu lankalauantaina. Paikalliset, onko minulla oikeaa tietoa, ettei tule yllätyksiä ovella ? 

Vettä sataa, nurmikko vihertää ja asfaltti on kuin luistelurata. Onko jo tullut kevät ? Tällaisina päivinä on ihana saada kukkia - tänään sain niitä paljon ja tässä niistä yksi. Itseasiassa sain yhden upean violetin kukan (nimestä ei tietoakaan) ja lisäsin mukaan varpuja, joita minulla oli pihalla valmiina. Varvut korostavat violettia ja sopivat näin tuohon vanhaan kannuun hyvin. Aivan upea ja kuinka kätevästi koti saikaan piristystä. Olen ollut niin luonnonmateriaalien lumossa, että vähäksi aikaa ihan unohtanut leikkokukat. Ihanaa tiistaita kaikille !