Tie Pohjoiseen

Pitkästä aikaa pääsin juttelemaan valokuvauksesta muiden valokuvaharrastajien kanssa. Lyhyen tutustumisen jälkeen oli jo selvää, että jokaisella on oma tapansa ottaa kuvia. Ja hyvä niin, muuten maailma olisi täynnä kuvia samoista kohteista ihan saman tavalla otettuna. Itse uskon siihen, että vaikka oma tyyli on juurtunut meihin kaikkiin hyvin syvälle, voimme oppia toisiltamme jotain uutta. Kuten tiedätte olen tuskaillut kuvaamisen kanssa varsinkin nyt talvella. Kohteitakaan ei löydy noin vain, jos ei ole valmis kävelemään lumikengillä kilometri tolkulla. Sisällä on tullut otettua enemmän kuvia, mutta kunhan nämä pakkaset siirtyvät, niin lupaan ja toivon, että pääsen myös ulos kuvailemaan enemmän. Aina näistä tuskailuista kuitenkin pääsee yli, kun jaksaa ajatella positiivisesti. Nyt olen oppinut paljon sommittelusta ja asetelmista ;) Listasin alle muutaman oman vinkin kuvauksiin, kun kuvat tuntuvat latteilta tai kaipaa jotain uutta: 1.  Mieti terävyyttä. Mitä kohtaa kuvassa halu

Kuten kerroinkin, niin nämä kurkistuskuvat on todella muodikkaita nyt. Insta on täynnä erilaisia lumipuilla reunustettuja kuvia. En tiedä johtuuko se erittäin lumisesta talvesta vai mistä tämä innostus on lähtenyt. Minusta näissä on kivaa se, että joidenkin mielestä näistä ei missään nimessä voisi kuvata hyviä otoksi. Suurimman osan ei edes tulisi mieleen pysähtyä kameran kanssa tähän kohtaan. Näissä kuvissa on enemmän kolmiulotteisuutta ja aina joku juju. Uskon myös, että harvemmin toinen kuvaaja sattuu kurkistamaan tästä samasta kolosta, jolloin kuvasta tulee vielä enemmän minun. Näin ollen syy miksi näistä siis kuvaan ei ole se, että tämä on muodikasta. Minä vaan satun pitämän tämän tyylisistä kuvista huomattavasti enemmän. Seuraavissa koitin saada korkeuseroja näkyviin, mutta se on tämän tyylisessä kelissä hankalaa. Ensimmäinen kuva kuitenkin antaa jotain kuvaa siitä miten korkealla olin.

Kuten jo lauantaina kerroin, vihdoinkin reitti Aavasaksalle on auki. Saatte katsella näitä kuvia varmasti kyllästymiseen asti, sillä vietin siellä useamman tunnin. Innostuin melkein yhtä paljon kuin ensimmäisellä vierailulla. Ehkä jopa enemmän sillä näky oli niin hieno. Vaaran huippu oli ihan valkoisena, sillä puut olivat kuin kermalla kuorrutettuja. Taustalla taivas näytti parastaan. Aurinko laski juuri toisella puolella. Vaikka tiesin, että menettäisin mahdollisesti auringonlasku kuvat, halusin napata kuvia pohjoisen puoleltakin. Taivas täällä oli jopa kauniimpi. Tie vaaran huipulle oli upeasti lumisten oksien peittelemänä. Talvinen tunneli oli hankala kuvattava (niin, että siihen saa kaiken sen upeuden), mutta ehkä saatte jonkinlaisen kuvan. Täällä pakkaskelit jatkuvat, mutta nyt alku viikosta säiden pitäisi olla jo paremmat. Pääsee taas paremmin ulkoilemaan. Mukavaa viikon alkua kaikille !

Joskus kuvakulmia ja tarkennuksia on kiva säätää vähän normaalia poikkeavammalla tavalla. En vieläkään ole löytänyt itsestäni täysin maisemakuvaajaa. Makroilu on vieläkin mielessä, vaikka taustalla maisema siintääkin. Tämän takia joudunkin näppejäkin uhaten vaihtelemaan linssiä useastikin kuvausreissun aikana. Näistä kuvista tuli itseasiassa vielä kivemmat, mitä ajattelin niitä ottaessa. Nämä näyttävät vähän verhoilta kuvassa ;) Tänä vuonna nämä ns. reunustetut luontokuvat tuntuvat olevan varsinkin somessa hitti. Usein ympärillä on lumiset puut reunustamassa, kuten itselläni tässä jokin aikaa sitten . Tällä kertaa halusin oksia, jotka oli upeasti pakkasen hoystämiä.

Vaikka pakkanen paukkui, niin oli ihan pakko käydä Aavasaksan huipulla eilen. Reitti sinne on ollut auraamatta jo pidemmän aikaa ja huipulla en ole käynyt ... en edes tiedä koska viimeksi. En omista lumikenkiä joten liikkuminen on ollut haastavaa. .Pari päivää sitten kuulin, että reitti on vihdoin aurattu ja säntäsinkin sinne heti kun sain tilaisuuden (auton ja vapaata). En ollut ainut, vaikka olinkin siellä hiukan liian myöhään. Samaan aikaan oli viisi muutakin perhettä ja useampi on jo kerennyt julkaisemaan parin päivän aikana kuvia Aavasaksan lumisista puista. Puut ja maisema oli kyllä näkemisen arvoisia. Minulla oli niin ikävä näitä maisemia. Ihan joka paikkaan ei päässyt kävelemään, mutta yllättävän hyvin polkuja oli jo tallautunut. Jos näiltä erehtyi poistumaan, oli pudotus armoton. Tässä postauksessa on muutama otos auringonlaskuista. Olin tosiaan hiukan liian myöhään, mutta pari otosta kerkesin ottaa. Tänne puolelle polkuja ei ollut ja kuvaaminen oli haastavampa

Pakkaspäivät eivät tunnu loppuvan sitten millään. Tänä viikonloppuna meidän oli tarkoitus lähteä lyhyelle viikonloppureissulle Svansteiniin, mutta jouduimme perumaan sen kovien pakkasten takia. Onneksi peruminen onnistui. Ei olisi järkevä lähteä hiihto- ja laskettelukeskukseen, jos ulkoilu ei ole nautinnollista. Levillehän ajelimme ennen joulua, vaikka sääennustukset eivät luvanneet hyvää keliä. Silloin vietimme laskettelukeskuksen kylpylässä enemmän aikaa kuin missään muualla.  Tästä epäonnistuneesta reissusta voit lukea tästä . Svansteiniin ei ole meiltä kuin noin 50 km, joten eiköhän me joskus sinne eksytä. Kyseessä on Ruotsin yksi laskettelukeskuksista ja meidän lähin isompi laskettelukeskus. Kesäisiä kuvia paikasta voi katsoa täältä , kun vierailimme rinteen juurella kesällä.  Kuvat postauksessa on otettu eilen. Päätin yllättää kaverin aamulla lämpimillä sämpylöillä, jotka onnistui itseasiassa odotettua paremmin. Taikinan tein illalla ja näin ollen sämpyl