Tie Pohjoiseen

Oltiin viime viikolla Levillä pari yötä. Mies pystyi vihdoin pitämään vapaata ison rutistuksen jälkeen (ja ennen seuraavaa rutistusta). Teki hänelle todella hyvää. Meillä oli iso lista tekemistä mielessä - niin paljon, että realistisesti ajateltuna emme kaikkia olisi varmasti kerennyt tekemään. No eipä tarvinnut itse tehdä valintoja, sillä sää päätti puolestamme mitä tehdään - ehkä vähän liiankin rajusti. Saavuimme Leville torstaina aikalailla auringon laskun aikaan (sehän laskee siis jo ennen kolmea täällä). Pakkasta oli reippaasti ja tuuli todella kovasti (kuten koko Suomessa). Lumisateiden jälkeen Lapissa ei ole ollut oikein plussakelejä, joten kasaantunut lumi oli pakkaslunta ja hyvin irtonaista sellaista. Se lensi siis naamaan todella kivasti :) Hiihtoreissu päätettiin siirtää seuraavaan päivään. Uinnin ja syönnin jälkeen kello olikin jo paljon ja perhe hautautui mökkiin. Itse sinnikkäänä ajattelin, että pakkohan se on päästä ulos kuvaamaan. Huono idea ! En kovinkaan p

Viime yönä meillä oli ainakin -16 astetta ja vaikka tämä päivä oli hiukan lauhempi (-12), niin takapihamme tuntui olevan aivan umpijäässä. Luonto näytti jotenkin kylmemmältä kuin mitä se ehkä oikeasti oli, eikä sinne oikein halunnut mennä. "Onneksi" oli siivouspäivä eikä ulos ollut tarkoitus mennä aamusella. Nämä kuvat nappasin, kun vein taljat ulos tuultumaan. Yhden pölyallergisen lapsen äitinä nämä pohjoisen ilmat ovat kyllä olleet mahtavat pölyjen tuuletukselle. (Eikös aina pidä löytää jotain positiivista kaikesta ?) Lumitöihin ? Tekisikö sinun mieli syödä, jos ruokapaikkasi näyttäisi tältä ?

Tänään ohjelmassa oli joulukuvien ottaminen. Siis, ette voi edes uskoa miten ihanaa oli, kun sai kerrankin kuvattua ne ulkona lumessa! Tähän asti joulukuvat on otettu sisällä, joista talvista fiilistä saa hakea. Ihanaa vaihtelua. Lapsikuvaus on oma taitolajinsa. Hiukan koitin ohjailla lapsia, mutta pääasiassa mentiin ihan lasten ehdoilla. Jos lapset päätti istahtaa, niin sitten otettiin istumakuvia jne. Meno meinasi kyllä lopussa mennä niin villiksi, että piti vähän rauhoitella. Lumi, kynttilät ja ihan vain siskon seura sai aikaan kikatus ja pelleilyfiiliksen valloilleen varsinkin pienemmällä.  Ilma oli ihana. Omat sormet meinasi jäätyä, mutta muuten ei ollut valittamista. Ennen auringonlaskua olisi ehkä tullut kauniimpi taivas taakse. Ajattelin vain, että aamuisin saisi tarpeeksi valoa kuviin näin kaamoksen kynnyksellä. Valo on todella tärkeä varsinkin lapsikuvauksessa, kun kohde ei todellakaan malta pysyä edes sekuntia paikallaan. :)

Kotiuduttiin eilen Leviltä ja tänään ollaan oltu ihan rauhassa. Tai ainakin minä olen ollut. Pienempi herätti minut jotenkin todella kesken syvimmän unen. En ole meinannut herätä tähän päivään laisinkaan. Juonkin tässä jo neljättä jättikuppia kahvia. Seuraavaksi varmaan sattuu mahaan ;) Takapihalla on niin paljon lunta, että mies ja lapset kävi tekemässä sinne sokkelon ja lumilinnan alun. Pakkaslumesta ei saanut vielä muotoiltua kunnon seiniä, mutta sellaiset on sitten suunnitteilla seuraavaksi. Ikkunan paikat on valittu ja kuulemma sinne mennään joskus juomaan kuumaa mehua. Sillä aikaa minä nautiskelin. Katselin keittiön ikkunasta, kun muu perhe puuhasi, kuuntelin musiikkia ja askartelin. Ei olisi voinut olla paremmin.  Tässä on kehkeytymässä joulukalenteri minulle hyvin tärkeälle ihmiselle (en voi sanoa kenelle, koska hän lukee tätä blogia). Kalenterin tarkoituksena on saada ajatukset pois vuoden aikana tapahtuneista ikävistä asioista. Samalla tulee touhuttua joulun ympärillä

Ihanaa lauantai-aamua kaikille! Tiesitkö, että tänään on hyvä päivä nauttia hyvä aamiainen ja suunnata luontoon ? Ilmeisesti koko Suomeen on luvattu "lämpimiä´" kelejä ja aurinkokin pilkahtaa useimpien luona. Vaikka teillä siis olisi takana rankka viikko tai kaksi, niin ottakaa itseänne niskasta kiinni ja menkään ulos. Tämä on yksi kiireimmistä hetkistä vuodessa, kun suunnitelmia ja kampanjoita tehdään valmiiksi kovalla tohinalla. Samalla päässä pyörii lahjalistat, joulusiivous ja muut joulun tuomat "velvollisuudet". Se, että otat nyt yhden päivän tai edes puolikkaan luonnolle/ulkoilulle, ei romuta kaikkea. Luonnossa patterit latautuu nopeasti ja tunnet pian, että ajatukset juoksee paremmin. Olet ehkä jopa loppu päivän tehokkaampi ! Meillä on takana pari päivää Levillä. Mies pystyin vihdoin pitämään pari päivää vapaata ja lähdettiin tutkimusmatkalle Lapin ihmeelliseen maailmaan. Levillä olen viimeksi käynyt työmatkan merkeissä ehkä 10-vuotta sitten. Matka oli h

Suunnittelen joulukorttien tekoa usein jo kuukausia ennen deadlinea. Kerään ideoita Pinterestiin ja materiaaleja laatikkoon. Olen askartelussa sellainen, että koskaan en löydä yhtä hyvää mallia, jollaisen lähettäisin kaikille. Yleensä joka joulu kortteja on 5-10 erilaista. Tavallaan on kivaa miettiä minkä valmiista korteista lähettää kenellekin - melkein personoitu kortti siis ;) Tänä jouluna minulla on pari tosi kivaa ideaa, joten voi olla, että tämä joulu on poikkeus. Varma tosin en vielä ole. Suunnittelen siis tekemistä pitkään, mutta lopulta kuitenkin (kuten muutkin) siirrän ja siirrän prosessia ajatellen "Aloitan sen huomenna, vielä ei ole onneksi kiire". Pian olen siinä tilanteessa, että kortit pitää tuhertaa yhdessä viikonlopussa ja tuska on kova. Mies huokailee siinä vaiheessa vieressä "pitääkö niitä kortteja välttämättä lähettää", mutta kyllä. Kyllä niitä vaan pitää. Se on perinne, josta en aio luopua. Toivotaan siis kaikkien kannalta, että tänä jouluna

Minulle luonnossa on tärkeää, että paikka on kaunis, sillä on kiva liikkua, selkeät opasteet, mutta myös se, että saan kuvattua samalla. En enää lähde luontoon ilman kameraa - tai jos ajaudun tähän tilanteeseen, minulla on tosi orpo olo. Mieluiten vaeltaisin jonkun kanssa, mutta täällä olen usein käynyt myös yksin tutustumassa uusiin paikkoihin. Se on vaatinut minulta paljon, mutta onneksi minulla on tämä valokuvaus ja blogi - muuten saattaisin hautautua liian usein vapaa-ajoillani sohvan nurkkaan. Viime perjantaina metsässä minulla oli tosi orpo olo. Kamera oli mukana, mutta sää ei ollut laisinkaan kuvauksellinen. Taivas oli täynnä tasaisen harmaita pilviä ja taivaalta tuprutti lunta todella paljon. Ei todellakaan mikään luontokuvaajan ihanne ilma. Kameran linssiin lätsähti silloin tällöin märkä lumihiutale ja maisema oli ihan peitossa.  Reissuni Onkijärvelle oli siis vähän huonosti ajoitettu. Minulla oli kuitenkin juuri tällöin vapaa aamu joten päätin ajella lammell

Nämäkin kuvat tuli otettua viikonloppuna. Arkisin alkaa olla jo haasteellista kuvata, koska valoisaa on niin vähän aikaa. Vaikka opettelen nyt pimeässä kuvaamista, vielä nautin enemmän tuosta päivänvalossa kuvaamisesta. Arkisin se vain on haasteellista ilman autoa ja kahden pienen kanssa. Tällekin kuvausreissulle lähdin niin "myöhään" (noin yhden aikaan iltapäivällä), että samalla reissulla sai kuvia upeasta taivaasta ja melkein jo sinisestä hetkestä. Tunnelma on todella talvinen. Minusta näitä kuvia yhdisti se, että pakkasen ja lumen voi melkein aistia vain katsomalla kuvia. Mitä mieltä olette ?

Eilen oli upea tähtitaivas ja pilvetöntä. Uskon, että johonkin aikaan olisi varmasti näkynyt revontuliakin, mutta ei sattunut kohdalle. Edelleenkään en ole koskaan nähnyt niitä. Täällä aina asuvat ovat ihmeissään, mutta totta se on. Sellaisiakin ihmisiä on :) Kokeilin eilen ensimmäistä kertaa tähtikuvausta ja aika hauska kokemus, vaikkakin tosi tosi vaikeaa. Kuvan sommittelu ei ole kaunis eikä nämä ole laadullisesti varmastikaan parasta tasoa, mutta minun ensimmäiset tähtikuvat. Reilun puolen tunnin aherrus ja tuloksena nämä ja jäätyneet näpit ja pieni tuskastuminenkin :)

En ole ollut koskaan mikään talvikuvaaja. Talvella kuvaamista haittaa kylmä ilma (jos ei muu, niin sormet on todella kovalla koetuksella), varustus yleisesti (akut ei kestä, kamera kastuu jne..), pimeys ja kuvaamisen vaikeus (joko on liian pimeää tai liian valkoista ...kuvaajat tietää varmasti mitä tarkoitan). Isoin syy kuitenkin on ollut asuinpaikkani, sillä talvet on ollut aika kehnoja Etelä-Suomessa viime vuosina. Onhan siellä lunta toki ollut, mutta hyvin vähän aikaa ja jotenkin arjen pyöritys (työ ja sen jälkeen kaikki kotihommat) on vienyt valoisan ajan ja koskematonta luontoa ei ole ollut aikaa lähteä juurikaan etsimään. Laiskuuttakin se toki on ollut, myönnän. Valon puuttuessa usein muutun veteläksi, jos juokseminen päivästä alkaa jo kauan ennen valoa ja päättyy kauan auringonlaskemisen jälkeen. Nyt minulla on enemmän aikaa joten ehkäpä talvikuvaus tästä parantuu tämän talven aikana. Pimeys ei katoa minnekään, mutta siihen täytyy tottua. Enää täytyy varmistaa