Tie Pohjoiseen

Lappia on hellitty lämpimillä ilmoilla, vaikkakin aurinko on päivisin pysytellyt piilossa ja ilmestynyt kunnolla vasta illalla. Näin oli taas eilen. Aamupäivä touhuttiin kotosalla, mutta iltapäivällä kuumuus vei voiton ja lähdettiin läheiselle rannalle. Taivas oli todella pilvinen kuten näkyy, mutta illalla lenkillä paistoikin aurinko jo siniseltä taivaalta. Ranta reissumme huono puoli oli sääkset ja mäkäräiset. Yhteensä 10 uutta puremaa oli omissa jaloissani kotiin tullessa. Jalat oli kuin tulessa. Seuraavassa on upea kuvasarja jonka apureina on toiminut 5- ja 4-vuotiaat tyttöni. Kuvaamista hiukan vaikeutti se, että et voinut yhtään tietää mihin kohtaa kivi lentää ja koska. Tämä näkyy hyvin muutamista kuvista, mutta olen silti yllättynyt tuloksesta. Ranta oli kokonaan meidän käytössä. Kuten yläkuvista ehkä huomasitte vain lampaat oli seuranamme lähistöllä :)

Elämäni ensimmäiset ihan oikeat kimput. Valkoista unelmaa, täynnä toivoa tulevasta :) Rakastan kukkia, mutta olen todella huono nimeämään niitä tai saati hoitamaan (vaikka pientä kehitystä on ehkä havaittavissa). Joskus hurjissa unelmissa kuvittelen omistavani ihanan kukkakaupan ja saan hääriä kukkien ympärillä vaikka joka päivä. Sitten (kuten sarjakuvissa) kupla puhkeaa ja tajuan, että aika paljon pitäisi tapahtua, että näin kävisi :D. Siihen asti siis mennään vain omaksi iloksi ja nyt on tehty ensimmäinen kimppu. Joskus vielä menen sidontakurssille, kun niitä kukkakaupat tuntuvat järjestävän nykyään yhä useammin.

Hento ja herkkä kuvasarja tähän päivään. Suttuista ja sumuista sopivalla tavalla.  Axel Fredelholmin runon sopii tähän Ei se, miltä me näytämme , eikä se, mitä me aikaan saamme, merkitse sen rinnalla mitään, mitä me olemme toinen toisellemme.

Kahvihetki ja pakastimen tyhjennys oli tämän päivän teema, vaikka emme kaikkea pakkasesta päivässä syönytkään. Nämäkin hetket voi kuvittaa kauniiksi. Eilen kerätyt kukat koristaa keittiönpöytää ja laatikosta löytyi vielä muutama servietti esikoisen vuoden takaisista synttäreistä (tai itseasiassa saattaa olla jopa parin vuoden takaa). Onneksi kuvassa ei näy loppu pöytä, jossa on lasten piirustuskasa, kynät, leikattuja hevosenkuvia ja kameratarvikkeita. Seuraavaksi ilmeisestikin päivä jatkuu pöydän tyhjennyksellä ;)

Tänä vuonna luonto on tosi aikaisessa, onneksi täällä meillä kukat on kuitenkin vielä täydessä terässä. Usein apiloita näkee yksittäin siellä täällä, mutta eilen törmäsin upeaan isoon puna-apilakasaan Pelloksi ei sentään aluetta voi kuvata, mutta sain ihanan kuvan, jossa tämä näinkin voisi kuvitella. Kuvaamista haittaa tällä hetkellä sääkset ja mäkäräiset (joiden eroa en ole vielä ymmärtänyt). Kuumina päivinä joukkoon on liittynyt myös paarmat. Yritin kuvailla metsässä muutamaa kuvausprojektia ja en kyennyt olemaan kuin vartin. Kameraa on vaikea pitää vakaana, kun kädet ja kamera on mustanaan tyyppejä. Pieni tuulenvire ei siis haittaisi minua, vaikka näitä hellepäiviä ei ole ollut liiaksi toukokuun jälkeen.

Muistatteko, kun muutama viikko sitten kerroin 4-vuotiaan omasta päivästä. Meillä on pienen uhman seurauksena kuultu kevään aikana "miksi minä en saa päättää ikinä"-lause todella monta kertaa.  Tästä syystä sovimme, että jokainen saisi ikioman päivänsä. Päivän "sankari" saisi päättää mitä päivän aikana tehtäisiin ja mitä syötäisiin. Se olisi hänen oma päivä.   Tänään meillä vietettiin 5-vuotiaan päivää. Kuten edellinen, se oli lapsen itsensä näköinen. Päivän sisältö vaihtui todella monta kertaa ja vielä lopullista suunnitelmaa pohdittiin eilen ennen nukkumaan menoa. Välillä tuntui, että kerkeääköhän päivän aikana istahtaa hetkeksikään, mutta onneksi päivästä ei kuitenkaan tullut ihan sellaista. Listalle nousi uiminen maauimalassa, herkkuaamupala, paljon ponileikkejä, heppakirjan lukemista ja leffailta. Päivä todella oli esikoisemme näköinen. Suosittelen tällaisia "omia päiviä" kaikille perheille. Näistä nauttii niin lapset kuin aikuisetkin. ...

Nämä sorsat oli todella tuttavallisia ja viihtyivät yleisellä uimarannalla. Useampi perhe eleli suht sovussa ja uiskentelivat lähellä vedessä riehuvia lapsia. Nämä kesyt pullasorsat eivät olleet moksiskaan. Jos halusivat rannalle tepastelemaan, uiskentelivat vaikka lapsijoukon vierestä hyvin määrätietoisesti. Rohkeus ja itsevarmuus on ihmisillekin hyvin tärkeitä luonteenpiirteitä. Rohkeasti pitää uskaltaa kokeilla ja toisaalta taas uskoa itseensä ja omiin päätöksiin. Ensimmäiset askeleet voi tuntua pelottavilta, mutta sen jälkeen askeleiden ottaminen vain helpottuu ja helpottuu.Useimmiten nämä rohkeat päätökset tuovat tuplasti enemmän kuin uskalsit odottaakaan. Olkaa rohkeita, uskaltakaa elää !