Miltä tuntuu kun muutat tuntemattomaan

Aika iso ja omituinen kysymys. Onko kukaan teistä muuttanut kaupunkiin, jossa ei juurikaan ole käynyt? Tai muuttanut kotiin, josta on nähnyt vain muutaman kuvan? En usko, että teitä on kovin montaa. Minä olen kohta sellainen.

Muutamme Ylitornioon. Yritys jossa mieheni on töissä omistaa tehtaan AavaSaksalla aivan siis vieressä. Olen käynyt siellä kerran, mutta me emme juurikaan Ylitornion keskustassa käyty. Kävimme kyllä Ruotsin puolella ja ajoimme toki Ylitornion ohi, mutta mitään muistikuvaa ei kaupungista ole. Silloin oli pimeää – kuten melkein koko ajan talvella- joten tämä voineen vaikuttaa asiaan. Voin oikeastaan sanoa, että en tiedä kaupungista mitään. Tiedän sen mitä olen lukenut netistä tai mieheni on kertonut. Kaupungissa on 5000 ihmistä. Siellä on yksi iso katu, jonka varrella on hotelli, kauppa, Alko, kukkakauppa, huoltoasema, osuuspankki ja jotain muita yksittäisiä liikkeitä. Kaupungin reunalla virtaa Tornionjoki, jonka toisella puolella siintää Ruotsi. Toki ennen lopullista päätöstä on selvitetty, että lapsille siellä on paljon harrastusmahdollisuuksia, kerhoja sekä leikkipuistoja. Uimahalli, kuntosalo ja kirjastokin sieltä löytyy. Sellainen kuva minulla on Ylitorniosta ennen muuttoa - katsotaan kuinka se tässä vuoden aikana muuttuu ja kehittyy.

Romanttinen ajatus meillä molemmilla taisi olla siitä, että muutamme vanhaan, mutta hyväkuntoiseen omakotitaloon. Takapiha olisi iso täynnä omenapuita tai kukkia ja lapset voisivat kirmailla siellä. Katselimmekin jo muutamia asuntoja vähän kaupungin ulkopuolelta, mutta sitten tajusimme, että kaikkein fiksuinta yhden auton taloudessa olisi, että olemme lähellä keskustaa. (Keskustaa.. no niitä muutamaa kauppaa ja keskuskatua, jota keskustaksi voi kutsua). Pimeänä vuoden aikana, olisi helpompaa, jos pystyisimme liikkumaan vapaammin lasten kanssa ja lähikauppaankin pääsisimme kätevästi, jos olisi tarvetta. Itseäni ei myöskään täysin tuntemattomassa paikassa pelottaisi niin paljon, jos näkee ihmisiä ja ehkä sitä saattaisi tutustua ihmisiinkin helpommin. Tarkoitus on myös reissata jonkin verran Lapissa ja käydä tietysti myös ”etelässä” isovanhempien luona, joten yksinäinen koti keskellä ei mitään houkuttelee helpommin luvattomia vieraita -  tai näin voisi ainakin kuvitella.

Olen erittäin tyytyväinen siihen päätökseen, että asumme keskustassa vaikka koti ei olekaan omakotitalo vaan rivitalo ja vaikka koti ei olekaan vanha ja romanttinen vaan 2000-luvulla rakennettu asunto.

Millainen meidän koti sitten on ?

On siis totta, että muutamme kotiin, josta olen nähnyt noin 12 kuvaa joista ehkä 3-4 olivat sellaista, joista sai jonkinlaisen kuvan kodista. Muissa kuvissa näkyi enemmänkin kaappeja tai seinää 😊 Kovin suurta kuvaa minulla ei siis asunnosta ole. Onneksi olen perheestä, jossa isäni suunnitteli asuntoja ja äiti sisusti, joten osaan aikahyvin hahmottaa ihan selityksestä ”tämän seinän toisella puolella on keittiö ja sitten tuolta sivusta mennään kylpyhuoneeseen” jne. Siitä on ollut apua paljonkin. Miehelläni tätä taitoa ei ole, mutta hyvin pystyimme tämän asian käymään läpi ilman suurempia komplikaatioita. Yhden asunnon hylkäsin kuvien ja selityksen ansiosta – se kun tuntui enemmän näyttävän vanhalta nuorisotalolta kuin kodilta. Kyseisessä asunnossa taisi olla keittiönkaappeja ”makuuhuoneen” seinällä ja käsienpesuallaskin sieltä löytyi. Kätevää, jos olisi pieni vauva ja kakkavaippojen pesua tiedossa, mutta näin ei ole – enkä liiemmin sitä halua muistellakaan.

On ihanaa, että mieheni on ollut aktiivinen tässä muuttoasiassa. Hän on todellakin hoitanut oman osansa ja ihan syystä. Hän se siellä uudessa kotikaupungissa on vieraillut ja viettänyt aikaa. Helpompihan se siellä on niitä asuntoja tutkia kuin täällä etelässä. Lapissa tuntuu olevan enemmänkin tapana ilmoitella vapautuvista asunnoista tutuille ja tutun tutuille tai sitten tehdä ilmoitus tori.fi:hin tai kaupan seinälle. Tästä asunnosta joku vieras ihminen soitti miehelleni, kun oli kuullut, että muutamme sinne. "Pikkuisen" erilaista, kun täällä pääkaupunkiseudulla. Odotan innolla, kun pääsen tutustumaan uuden asuinalueen puskaradioon ja kaupan seinän ilmoitustauluun. Jotenkin tästä ajatuksesta tulee tunne kuinka palaa kymmeniä vuosia taaksepäin idylliseen maalaismaisemaan :)