Pakkaaminen kahden pienen lapsen kanssa

On lähestulkoon mahdotonta. Varmasti jokainen, joka on sen kokenut, voi myöntää sen. Varsinkin mitä pidemmälle pakkauksessa mennään, sitä epämääräisemmäksi tavarat muuttuvat, sitä mielenkiintoisempia ne ovat lasten mielestä.

*Kaapeista löytyy vanhat Kinder yllätykset ja ah ne ovatkin yhtäkkiä maailman tärkeimmät. Ja huomiona, että niitä ei ole kaivattu sitten pääsiäisen.

*Pakkaat kahta laatikkoa yhtä aikaa ja kas kummaa yhtäkkiä kauhat ja muut on siirtynyt olohuoneen lattialle siitä toisesta laatikosta.. Miksikö? no koska niitä tarvittiin juuri siellä olohuoneessa.

*Raivaat lattialta tavaroita laatikoihin, jotta seuraavaksi voisit siirtää huonekaluja tai valmiita laatikoita kohti ulko-ovea. Käy juomassa tai vessa ja kun palaat lattia on taas täynnä kaikkea pientä johon kompastua.

*No mitenkäs sitten tuo pakettiautolle kantaminen? No välillä saat kantaa niitä oikeita laatikoita autoon ja välillä tuot sitten yksittäisiä tavaroita tai pieniä vajaita laatikoita pois, kun pari yli-innokasta lasta kantaa mitä sattuu autolle.

Kaikella rakkaudella. Ihania ja hyvin ymmärtäväisiä he ovat olleet nämä pari viikkoa. Ja erittäin sopeutuvaisia tähän ympäristöön ja sopuisiakin. Täytyy kyllä palkita heidät jotenkin!

Olemme mieheni kanssa me muuttanut useastikin pitkän parisuhteen aikana. Lasten kanssa ei kertaakaan. Näin ensimmäiseksi muuttomatkaksi valitsimmekin kevyesti 850km.  Kun kyseessä on näinkin pitkä matka, joten sitä enemmän ajattelee ennen kuin pakkaa tavaran laatikkoon. ”Tarvitsenko oikeasti tätä?” No näin on ainakin tässä alkuvaiheessa, saas nähdä, kun tulee pakkauspaniikki. Kaikille tuttu paniikki ennen H-hetkeä.  Näen jo, että se on tulossa, koska pakkaamistahti on todella hidas. Normi elämän päälle vielä pakkaaminen ja tavaroiden lajittelu ei ole se mielekkäin homma. Ei siinä vaiheessa, kun jäljellä ovat ne laatikot joissa on kaikkea sekalaista tai kun jäljellä on ne astiat jotka pitää pakata varovasti paperiin tai pyyhkeisiin käärittynä. Onneksi perillä meillä ei ole mitään kiirettä saada kämppää normaalikuntoon. Voimme siis rauhassa miettiä mihin mikäkin tavara menee ja vielä siinä vaiheessa käydä uudelleen läpi kysymyksen ”tarvitsenko tätä oikeasti”.

Mieheni on nyt viimeisen kuukauden aikana reissannut tätä kahden paikkakunnan väliä. Eilen lähti pakettiautollinen tavaraa ja me lasten kanssa asumme vielä viikon nykyisessä kodissa. Kodissa jossa ei esimerkiksi ole enää sohvaa tai paljon muutakaan. Sänky ja ruokapöytä löytyvät, joten perustoimet on turvattu. 😊  Tarkoitukseni on vierailla ystävillä ja sukulaisilla päivisin ja iltaisin pakata, jotta ei tarvitse tässä kaaoksen keskellä lasten pyöriä kovinkaan paljon.

Viikko ja sitten me ei enää olla pääkaupunkiseutulaisia! Hurjaa!!