Yksin sateisessa metsässä - hulluko ?



Kumpparit jalassa, huppu päähän vedettynä ja sormet visusti hihan sisällä. Vesipisarat ropisee huppuun ja tuuli humisee puiden oksiin. Ihan hiljaista. Vain minä ja kamera.



Minulle oli suotu 2 tuntia vapaa-aikaa- aikaa yksin. Siitä 1,5 tuntia käytin metsässä vaeltaen. Vaikka asteita oli  vain 5, en omista sadetakkia, enkä muistanut ottaa hanskoja, jollain kierolla tavalla nautin tästä. Kotona tuntuu aina olevan jotain ääntä, joten hiljainen metsä on juuri sitä vastapainoa mitä minä kaipaan aina määrä välein. Kuvaaminen tosin ei ollut ehkä nautinnollisinta; maahan ei halunnut käydä makaamaan ja objektiivin vaihtaminen takin alla oli hankalaa. Mutta mitä sitä ei tekisi rakkaan harrastuksen eteen ? Moni ei varmasti ymmärrä, mutta hei tasoissa ollaan. Minäkään en voi ymmärtää niitä, jotka lähtee juoksemaan sateeseen. Muka pakko urheilla, pah  ;D Jokainen meistä on erilainen ja tämä valokuvaaminen on vain vienyt minut totaalisesti mennessään.






Tutuistakin metsistä voi löytää monta uutta kohtaa. Kuviin en ole kovinkaan tyytyväinen, liikaa vettä kimmeltämässä, mutta syksyn värit näistä löytyy kyllä. Syksyn värit ovat niin kauniit.








Kommentit

  1. Voi mikä ihana tunnelma! Minäkin rakastan yksin sateisessa metsässä kuljeskelua, etenkin juuri syksyllä. <3

    VastaaPoista
  2. Itse kävelen usein sateessa. Oli vuodenaika mikä tahansa. Sadevaatteet päällä niin sadekkaan ei ole vaaraksi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Övertorneån maauimala ja uimaranta

Pääsiäisreissu Luulajaan

Tornionjoki- Suomen toiseksi pisin joki