Aavasaksa, minun olikin sinua jo ikävä

Vaikka pakkanen paukkui, niin oli ihan pakko käydä Aavasaksan huipulla eilen. Reitti sinne on ollut auraamatta jo pidemmän aikaa ja huipulla en ole käynyt ... en edes tiedä koska viimeksi. En omista lumikenkiä joten liikkuminen on ollut haastavaa. .Pari päivää sitten kuulin, että reitti on vihdoin aurattu ja säntäsinkin sinne heti kun sain tilaisuuden (auton ja vapaata). En ollut ainut, vaikka olinkin siellä hiukan liian myöhään. Samaan aikaan oli viisi muutakin perhettä ja useampi on jo kerennyt julkaisemaan parin päivän aikana kuvia Aavasaksan lumisista puista.

Puut ja maisema oli kyllä näkemisen arvoisia. Minulla oli niin ikävä näitä maisemia. Ihan joka paikkaan ei päässyt kävelemään, mutta yllättävän hyvin polkuja oli jo tallautunut. Jos näiltä erehtyi poistumaan, oli pudotus armoton.

Tässä postauksessa on muutama otos auringonlaskuista. Olin tosiaan hiukan liian myöhään, mutta pari otosta kerkesin ottaa. Tänne puolelle polkuja ei ollut ja kuvaaminen oli haastavampaa. Yhtään lähemmäksi reunaa ei päässyt sillä lunta oli napaan asti :) Kuvia vaaran toiselta puolelta tulee niin pian kuin kerkeän kuvat käymään läpi. Niitä onkin todella paljon, koska tämä maisema lumosi minut.

Olin reissulla niin pitkään, että kerkesi tulla jo hämärääkin. Puolikas kuu taivaalla muistutteli täysikuun lähentymisestä. Paras hetki kuvata täysikuuta on kuulemma 3.maalistkuuta eli viikon päästä. Nyt vaan toivomaan, että taivas olisi yhtä pilvetön kuin tänään.