Ainiovaaran hiihtoladuilla hiihteli viikonlopuna pieni Pärmäkoski ja Mäkäräinen



Olettekos seurannut olympialaisia ? 
Meillä urheilua on seurattu tiiviisti. TV:stä on näkynyt perinteiset lajit, mutta itseä erityisesti on kiinnostanut "katsoa" (kuunneltua kun tv on päällä) kelkkailua yms. erikoisempia lajeja, joita ei muuten oikein tule seurattua. Lasten mieleen on ollut hiihto ja leikkivät välillä olevansa Kaisa Mäkäräinen ja Krista Pärmäkoski. Kyllä hyvien esikuvien merkityksen huomaa lasten maailmassa. Näinkin nuorena urheilijoita katsotaan ihaillen ja halutaan olla kuten he. Viikonloppuna hiihtoladuilla menikin pieni Kaisa ja Krista. Uhmapäivinä ei vaan ymmärretä, että pieni ero on treeni määrissä ja ensin olisi ehkä syytä opetella perusteet. Kun isompi neiti rohkaistuu kokeilemaan jotain lajia, tyyli on yleensä "mennään täysillä, mietitään myöhemmin" tai vaihtoehtoisesti "minä osaan kyllä". Nyt Mäkäräisen johdattelemana hän harjoittelee luisteluhiihtoa ja vauhti on  hetkellisesti hidastunut. Ja sehän tietysti harmittaa, kun ei heti pääse täysillä ;).  No onneksi heillä on nyt hiihtokoulu ja opettajat saa koittaa muokata taitoja oikeaan suuntaan.




Kotikylämme Ylitornio on tunnettu hiihtämisestä. Täällä on pidetty SM-kisoja (viimeksi vuosi sitten) ja hiihtäjä Sami Jauhojärvi on täältä kotoisin. Tästä meidän läheltä löytyy useita eri hiihtoreittejä - Ainiovaara niistä tunnetuimpana ja aktiivisimmin käytössä olevana. Linkistä löydätte hiihtoreitit, niiden kuvauksen. Ainiovaaran peruslenkki, jonka itsekin olen kerran hiihtänyt, on noin kuusi kilometriä pitkä ja hyvin valaistu. Maastoltaan se on todella hyvä eikä vaadi mitään super voimia. Tämän perusreitin varrelta lähtee lisäreittejä niin Eholammelle, Ainiovaaran huipulle ja mm. Aavasaksalle. Yhteensä hiihtolatuja Ainiovaaran ympäristössä on 40 km verran ja varmasti jokaiseen makuun. Melkein harmittaa ettei hiihtokärpänen puraissut, mutta lasten kanssa voin hyvin hiihdellä. Heidän vauhti on maltillinen joten minullekin sopiva ;)





Olen joskus todennut lapsille, että tarvitsisin yhtä paljon treenejä kuin he, että oppisin hiihtämisen uudelleen ja sitä kautta ehkä nauttimaan kyseisestä lajista. Miten onkaan mahdollista, että me 80-luvun lapset ollaan saatu niin kauhea kuva liikunnasta ja erityisesti hiihtämisestä ? Toivottavasti nykyään liikunnanopettaminen ei ole samanlaista pakkopullaa lapsille kuin silloin.

Ainakaan vielä en ole tartuttanut kammoa kyseistä lajia kohtaan - JES, onnistuminen!


Mukavaa viikon alkua!




Aikaisempia juttuja Ainiovaarasta :




Hiihtokausi on startattu













Ainiovaara tutuksi






Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Övertorneån maauimala ja uimaranta

Pääsiäisreissu Luulajaan

Tornionjoki- Suomen toiseksi pisin joki