Tie Pohjoiseen

Vietin eilen reilun tunnin Aavasaksan vaaralla paikkoja tutkien. Tarkoituksenamme on mennä sinne koko perheen kanssa vaeltamaan kunhan miehen kiireet vähän helpottuu. Päätin kuitenkin käydä tutustumassa maastoon ja reitteihin etukäteen. Pikakatsastuksella voi todeta, että maasto on sovelias myös meidän 3- ja 4-vuotiaille.  Uskon, että tulemme kiertämään Kruunukierroksen, joka oli noin 2,9 km pitkä. Maisemat olivat henkeä salpaavat ja polku hyvin kuljettavissa. Liikuntarajoitteisille en reittiä kuitenkaan suosittele, mutta heille löytyi sieltä pienempi reitti, jossa pääsi ihastelemaan maisemaa Ruotsin puolelle. Ruotsin Övertorneå on todella upean näköinen kaupunki. Oikein perus ruotsalainen pieni kaupunki hienoine asuntoineen, kauniisti kukoistavine pihoineen ja lippuineen. Sinne on tarkoitus suunnata kuvaamaan seuraavalla kerralla. Aavasaksan vaara on Ylitornion keskustasta noin 8km päässä. Korkein kohta on 242 m päässä merenpinnasta. Luo...

Ehkä hiukan hämäävä otsikko,  mutta kyseessä siis lähistöltä löytyneitä ihania, hylättyjä, ränsistyneitä ja lahonneitakin latoja ja rakennuksia. Koska kevät tuli tänä vuonna erittäin myöhään koko Suomessa on Tornion joki tulvinut kuulemma normaalia pidempään. Tämä ensimmäinen kuva osoittaa sen aika hyvin. Seison kuvaa ottaessa autotiellä, joka ehkä muutama viikko sitten on saattanut olla veden peitossa. Ainakin veden raja nyt on niin lähellä tietä. Seuraavat neljä kuvaa on otettu samalla Rantatiellä Ylitorniossa. Maisema tosin minusta tuo Norjan mieleen. En tiedä tunnistatteko mikä tämä hökkeili on ? Varmasti tajuatte heti, kun sanon, mutta ei varmaan ensimmäisenä tule mieleen, että kuvaisin uimarannan WC:n. Se vain oli niin söpö ja hauska yksityiskohta joen rannalla. Muutama vanha lato on tullut julkaistua jo aikaisemmin tällä viikolla. Käykää kurkkaamassa Vanha Meijerin valokuvaus reissun otokset täältä .

Olin suunnitellut, että postaisin siitä kuinka luonnonkukkien tilanne olisi täysin erilainen Etelä-Suomessa ja Pohjois-Suomessa. Viikko ennen muuttoa mieheni lähetti minulle kuvan Ylitorniosta, jossa puissa ei ollut lehtiä ollenkaan. Äitini kanssa katsottiin kuvaa ja pieni jännitys hiipi mieleeni. Automatkalla tänne odotin koko ajan hetkeä, koska puissa ei näkyisi lehtiä ollenkaan. Sellaista hetkeä ei tullut. Lehdet ja kukat oli ilmestynyt viikon sisällä. Voikukat ja muut luonnonkukat kukkii täällä aivan kuten Espoossakin. Poikkeuksena tietysti ne kukat, jotka ei normaalistikaan kasva täällä Pohjoisessa. Tässä nyt ihan normaali kesäkuinen kuvasarja kukista sekä Etelä-Suomesta, että täältä Pohjoisestakin. Osallistun näillä kukilla ensimmäistä kertaa Kukkailoitteluun . Tulkaa tutustumaan uuteen blogiini , jossa  tulen jakamaan vuodestamme Pohjoisessa. Luvassa paljon ajatuksia ja todella hurja määrä kuvia.

Pysähdyttiin eilen Haaparantamatkalla myös vanhalla Meijerillä. Ylitorniossa on valmistettu joskus Lapin Juustoa ja sen vanha Meijeri on vielä pystyssä. Tällaisia kuvauskohteita ei löydy etelästä ja juuri tällaisia olen kaivannutkin. Olin kuin lapsi karkkikaupassa ja tänään on tarkoitus mennä kuvaamaan lisää kunhan mies pääsee töistä katsomaan lasten perään.

Ajattelin ensimmäistä kertaa osallistua WATW eli Wednesday Around The World- päivitykseen. Olen pitkään seurannut Pieni Lintu - blogin WATW päivityksiä ja nyt uuden blogin myötä ajattelin, että voisin osallistua tähän ainakin silloin tällöin. Tänään ajoimme pyörällä noin 5 minuuttia kotipihalta katsomaan hevosia laitumella. Harmiksemme ne pysyttelivät kovin kaukana, mutta pääasia, että nähtiin ne. Matkalla oli paljon muutakin ihmeteltävää, kuten puro, kukat ja uusi asuinympäristö. Illalla pistäydyttiin vielä Haaparannassa. Valitettavasti kyseessä on vain kännykkäräpsy autosta, mutta ihana napsia näitä täältä uudesta ympäristöstä,

Täällä sitä ollaan! Muutto tehty. 850km ajettu kahdessa päivässä ja nyt olemme täällä Ylitorniolla. Uuteen k otiin on kannettu kymmeniä laatikoita ja huonekaluja. Jokainen tavara etsii paikkaansa, mitään ei löydä heti, mutta hei me ollaan nyt samassa osoitteessa koko perhe! Vielä on vaikea sanoa, millainen uusi kotikaupunkimme on, mutta eiköhän tuokin selvinne lähipäivinä.

Muutto tuntemattomaan, 850km päähän tutuista ja ystävistä. Vaikka tämä on sitä mitä juuri nyt kaipaan, niin nyt on alkanut myös jännittämään mitenkähän me oikein pärjätään. Haluatteko tietää mikä minua pelottaa eniten ? Olen yli kymmenessä vuodessa tottunut pääkaupunkilaisten kylmään vastaanottoon. Bussissa ei puhuta toisille, kaupassa kassa tervehtii vai koska hänen on käsketty tekemään niin ja kerrostalossa naapureita ei juurikaan edes tunneta. Nyt olen muuttamassa kaupunkiin, jossa ihmiset näin etukäteen kuultuna haluaa tutustua uusiin ihmisiin, he tervehtivät ja haluavat jutella. Mitenkähän minä totun siihen ? Kunpa en antaisi huonoa kuvaa itsestäni, kun en osaa ensimmäisenä tervehtiä tai vaihtaa kuulumisia. Jossain vaiheessa pohdintaamme mies kysyi minulta "haittaako sinua, että et ainakaan aluksi tunne ketään". Oli varmaan ollut rankka viikko tai kaksi takana, kun pystyin heti vastaamaan, että "ei". Jotenkin tunsin olevani siinä pisteessä, että en tar...