Syksyinen näky Tornionjoelle

Kerroin maanantaina kuinka yritin saada upeaa kuvaa joutsenista, mutta jouduin tyytymään kuviin joissa näkyi vain valkoisia pisteitä. Onneksi kotiin ei tarvinnut palata tyhjän kameran kanssa sillä en kerta kaikkiaan pystynyt kävelemään tämän maiseman ohi. Maisema oli jotenkin kovin erilainen vaikka tuttu näky olikin. Näissä kuvissa tunnelma on pysähtynyt - mielestäni näitä voisi jopa luulla maalaukseksi. Jotenkin tämä tumman puhuva sävy oli niin hyvä, että en edes halunnut väkisin tuoda kuvaan valoa.

Ruotsin puolella, samalla reissulla, minua ihastutti vanha hylätty lato, jonka punamulta värin kanssa violetit takiaiskukat sopivat loistavasti. Huomaatteko kuinka kohdennuksella saa aikaiseksi erilaisia tunnelmia samasta kohtaa? Tästä aiheesta olen kirjoittanut aikaisemminkin. Minusta on kuvaushetkellä kiva ottaa erilaisia kuvia ja vasta kotona katsoa mikä miellyttää silmää eniten. Joskus ne on molemmat, joskus vain toinen pääsee julkaisuun.

Pakkohan se oli vielä kokeilla samaa tyyliä horsmapeltoonkin, kun tuo ihana ruska loisti takana.

Mitä mieltä olette? Latokuvissa mielestäni molemmat tarkennukset ovat hyviä ja tuovat erilaista tunnelmaa. Horsmapellossa taas omaa silmää miellyttää ensimmäinen kuva. Alempi jää omaan silmään liian suttuiseksi.