Levi - kun sää määrittelee mitä tulet tekemään

Oltiin viime viikolla Levillä pari yötä. Mies pystyi vihdoin pitämään vapaata ison rutistuksen jälkeen (ja ennen seuraavaa rutistusta). Teki hänelle todella hyvää. Meillä oli iso lista tekemistä mielessä - niin paljon, että realistisesti ajateltuna emme kaikkia olisi varmasti kerennyt tekemään. No eipä tarvinnut itse tehdä valintoja, sillä sää päätti puolestamme mitä tehdään - ehkä vähän liiankin rajusti.




Saavuimme Leville torstaina aikalailla auringon laskun aikaan (sehän laskee siis jo ennen kolmea täällä). Pakkasta oli reippaasti ja tuuli todella kovasti (kuten koko Suomessa). Lumisateiden jälkeen Lapissa ei ole ollut oikein plussakelejä, joten kasaantunut lumi oli pakkaslunta ja hyvin irtonaista sellaista. Se lensi siis naamaan todella kivasti :) Hiihtoreissu päätettiin siirtää seuraavaan päivään. Uinnin ja syönnin jälkeen kello olikin jo paljon ja perhe hautautui mökkiin. Itse sinnikkäänä ajattelin, että pakkohan se on päästä ulos kuvaamaan. Huono idea ! En kovinkaan pitkälle päässyt, kun tajusin luovuttaa. Sen jälkeen kyyhötinkin peiton alla jäässä.


Seuraavana päivänä asteita ei ollut niin paljoa, mutta lunta tuli vaakatasossa. Rohkeasti otimme kuitenkin sukset ja menimme kokeilemaan hiihtoa. Pienempi halusi kovasti kokeilla uusia suksia ja monojaan. Mies ja isompi hiihti pienen lenkin, mutta me pienemmän kanssa taistelimme pienen mäen ylös ja laskimme sitä alas. Keli oli tosi liukas ja uudet sukset todellakin luisti. Jos neiti pysähtyi ylämäessä, hän liusui päälleni samantien. Lopulta päädyimme siihen, että kiskoin häntä ylös. Alastulo olikin sitten hauskaa, joten tämä tuskailu kannatti. Ladut oli täynnä hiihtäjiä. En olisi uskonut, että ensilumet vetää noin paljon porukkaa. Turistien joukossa tuntui olevan paljon ammatikseen hiihtäjiä, joten meidän hidas meno saattoi hiukan ärsyttää. 

Lauantaina, lähtöpäivänä, sää oli tietysti parhain. Gondolihissikin oli saatu auki huipulle ja pääsimme käymään siellä ennen lähtöä. Vaikka maassa ilma oli mitä parhain, niin reilun 500 metrin korkeudessa ilma oli täysin päinvastainen. Näkyvyys oli 0 ja tuuli teki ilmasta todella kylmän. Viihdyimme huipulla ehkä 5 minuuttia. Pienemmän mielestä 5 sekunttia olisi riittänyt, sen verran ikävä tuuli oli. Sain muutaman kuvan otettua, mutta kuten huomaatte - huipulla KAIKKI oli valkoista. Kaikesta huolimatta se oli hieno kokemus ja seuraavat päivän hevoset ja pet shopit onkin ajellut gondolihissillä joka paikkaan.




Aina suunnitelmat ei mene kuten toivoo, mutta sellaista elämä on. Aina reissuilta ei myöskään saa kunnon kuvia, mutta tähän asti minulla onkin ollut todella hyvä tuuri. Ensi kerralla sitten parempi onni.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Övertorneån maauimala ja uimaranta

Heihei hetkeksi !

Retki epäonnistui ja päädyimme syömään eväitä takapihalle