Eholammen elämää

Pitkän hellejakson jälkeen uskalsin ajella pitkää kapeaa hiekkatietä Eholammelle. Muikkarina tästä pääsee kurkkaamaan aikaisemmat kuvat. Eholammella tuli käytyä useamman kerran viime syksynä. Kierrettiinpä se kerran perheen voimin ympärikin ja ajauduttiin upottavalle suolle kantamaan lapsia vesistön yli :)

Tällä kertaa olin ihan yksin ja voi sitä hiljaisuutta. Sinne ei todellakaan kuulu yhdenkään auton ääni. Siellä kuulee omat ajatukset, mehiläisten surinan, lintujen laulun ja käen kukkumisen. Kaiken tämän lisäksi perhoset oli heräillyt ja niitä lenteli ympärillä. Mitä muuta sitä voisi toivoa aamulta :)

Koska tämä vuosi on näitä ensimmäisiä juttuja täynnä, niin nyt kyllä on todella erikoinen juttu. Viereissä kuvassa uskoisin olevan sammakon kutua. En todellakaan ole koskaan aikaisemmin sellaista nähnyt. Nyt täytyy käydä seuraamassa pikkukavereiden kehitystä lasten kanssa. Tämä ja pienten lintupoikasten kehitys katolla on varmasti heistä iso juttu.

Oikein ihanaa lauantaita !