Mistä minä haaveilen?

Minulta on kysytty useasti ”mitä sinä ajattelin kokonaisen vuoden?”. Aluksi ihmettelinkin kysymystä, koska minusta tämä kuulosti oudolle. Keksin oikeasti paljon tekemistä vuodeksi, vaikka en töissä kävisikään. Minulla on lapset kotona, joten sillä saan ymmärrystä täyttää vuoden päivät, mutta minulla on pitkä lista muitakin haaveita. Asioita joihin ei ollut aikaa panostaa tai joita olen aina halunnut osata, mutta sen harjoitteluun ei ole ollut aikaa. Ajattelinkin listata tähän näitä asioita, jotta ne ei pääsisi unohtumaan ja saisi nautittua tästä vuodesta täysin rinnoin. Asiat eivät missään nimessä ole tärkeys järjestyksessä eikä niitä voi edes mitenkään vertailla keskenään.

-          Lapset. Lapset ovat vain hetken pieniä ja siitä ajattelin nauttia nyt täysin rinnoin. Iso huolenaihe on tietysti, että lapset eivät eristäydy ikäisistään liikaa. Lapsemme ovat aika ujoja ja hitaasti lämpeneviä, joten emme missään nimessä halua mennä takapakkia. Haluan myös kehittää heitä, koska huomaan kyllä mitä hyvää päiväkoti on saanut aikaiseksi. Mielessä onkin jo paljon erilaisia teemoja ja tehtäviä, joita tulemme tekemään vuoden aikana. Opettelemme varmasti paljon eläimistä, luonnosta jne.

-          Valokuvaaminen. Harrastan valokuvaamista ja minulla onkin valokuvausblogi ollut vuoden kaverini kanssa. Olen joskus haaveillut, että tästä tulisi jossain määrin työtäni, joten haluan opetella ja panostaa tähän vieläkin enemmän.

-          Ompeleminen. En osaa ommella kunnolla edes suoraa ommelta. Äitini on siinä mestari ja varmaan siksi olen voinut luistaa tästä asiasta. Nyt vanhempana sitä alkaa arvostaa tällaisiakin taitoja, joten haluaisin kehittää itseäni tässä. Tätä haaveen toteuttamista rajoittaa tietenkin se, että ompelukoneeni on rikki…

-          Käsityöt. Olen aina tehnyt käsilläni paljon, kiitos äitini. Hän on innostanut minua lapsesta asti tekemään kaikkea käsin ja arvostamaan käsityötaitoa. Tämän kiinnostuksen olen ainakin saanut siirrettyä jo isompaan lapseeni ja haluan kehittää tätä vuoden aikana. Mutta ehdottomasti haluaisin päästä takaisin siihen, että myös minä voisin tehdä jotain omia askarteluita tai DIY-juttuja. Viimeiset neljä-vuotta nämä ovat enemmän tai vähemmän ollut aina lastenehdoilla.

-          Urheilu ja liikunta. Palasin pari vuotta sitten äitiyslomalta töihin ja liikunta jäi melkein kokonaan. Ajattelin aina, että kyllä se aika vielä tulee, mutta ilmeisesti sitä aikaa ei tule, jos sitä ei ota. Ehkäpä nyt siis on aika tehdä tästä tapa. Vihdoin monen monen vuoden tauon jälkeen ajattelin hommata kuntosalikortin. Ja tietenkin lasten kanssa on tarkoitus tehdä metsäretkiä ja käydä uimassa jne.

-          Sisustaminen. Äitini on sisustusarkkitehti ja taisin minä hakeakin sisustusarkkitehtikouluun nuorena. En kuitenkaan päässyt edes valintakokeisiin vaan päädyin markkinointialalle. Olen kuitenkin aina rakastanut sisustamista, mutta joko minulla ei ole ollut siihen a) rahaa b) aikaa tai c) kiinnostusta sillä hetkellä. Kämppämme sisältää tällä hetkellä vieläkin paljon sieltä täältä haalittuja kalusteita. Nyt romanttinen ajatus päässäni on, että löytäisin uudelta asuinalueelta ihanan kirpputorin, josta voisin löytää ihania vanhoja tai vanhantyylisiä kalusteita. Voisin jopa harkita opettelevani kunnostaa niitä. Pääasia kuitenkin, että vuoden aikana saisin kerättyä kotiimme ihania kalusteita jotka lämmittäisi mieltä ja olisivat meidän loppuelämän kalusteita.

-          Parisuhde. Vaikka tulemme olemaan eristyksissä ja kaukana tukiverkoista, niin halusin listata yhden tärkeimmistä asioita eli parisuhteen. Parisuhde on ollut aika lailla koetuksella viimeiset pari vuotta, kun oravanpyörässä ollaan juostu. Olemme kestäneet ne paineet ja rypyt, mutta helppoa se ei ole ollut. Nyt toivon mukaan meillä olisi lasten mentyä nukkumaan oikeasti parisuhde aikaa, eikä kaikki aika menisi muissa hommissa. 

-          Mitä minä haluan tehdä isona? Tällainen pieni kysymys, johon kaipaan vastausta tämän ”väli vuoden” aikana. Olen rakastanut työtäni ja alaani aina, mutta nyt on herännyt kysymys, että haluanko tehdä sitä myös vanhana mummona. Jos alan vaihtoa mietin, niin nyt olisi oiva hetki sille. Joskus olen myös haaveillut työstä, jota voisi enemmän tehdä kotoa. Lapset menevät pian kouluun ja helpottaisihan se, jos toinen vanhemmista voisi olla lähettämässä ja vastaanottamassa lapset koulusta.

-          Mihin muutamme vuoden päästä? Työkomennus (jos tätä siksi voi kutsua) on vuoden mittainen ja vuoden päästä meidän pitäisi muuttaa takaisin. Isommalla lapsella alkaa eskari ja sitä varten täytyisi löytää alue, jossa mahdollisesti haluaisi asua pidempäänkin. Olemme asunut noin 14 vuotta pääkaupunkiseudulla eri osoitteissa. Emme ole vielä löytänyt sitä ”meidän aluetta”, johon sydän sykkisi. Mahdollisuuksia on siis monia, mutta jotenkin näitäkin mahdollisuuksia pitäisi alkaa jossain vaiheessa tutkia. Nyt kuitenkin olemme päättänyt nauttia ensimmäisestä puolesta vuodesta ja miettiä tätä vasta myöhemmin. 

Pieni listaus tähän alkuun, katsotaan josko se kehittyy tai muokkautuu vuoden aikana.